Oman elämänmuutokseni, eli Norjaan muuton, tiimoilta olen saanut yksinkertaistaen kahdenlaista palautetta. Osa on ihaillut rohkeuttani ja ihmetellyt, miten oikein uskalsin tehdä niin suuren elämänmuutoksen ja vielä tässä iässä. Toiset ovat asettuneet vähän puolustuskannalle: kyllä hekin, mutta… Tai helppohan sinun on kun… Ja sitten todennäköisesti on vielä se kolmas ryhmä, joka on hiljaa odotellut, että palaan maitojunalla takaisin. No, olin ehkä rohkea, mutta se ei tarkoittanut sitä, että en olisi pelännyt. Päätöksen tehtyäni heräsin lukuisia kertoja yöllisiin kauhukohtauksiin. Olin paniikissa ja mietin, mitä olin tekemässä. Olinko tullut hulluksi? Pelotti aivan älyttömästi. Minulla ei ollut lapsia tai miestä hidastamassa, mutta minulla oli monenlaisia muita siteitä ja sitoumuksia, jotka jouduin rikkomaan. Ihmisiä, joille jouduin tuottamaan pettymyksen. Tunsin…