Matka jatkuu

Jotkin asiat ovat sellaisia, että ne haluaa pitää jonkin aikaa vain itsellään. Niissä on jotain niin tärkeältä ja merkittävältä tuntuvaa, että ajatusta haluaa helliä lähinnä vain omassa päässään.

Tämän päätöksen, niin kuin elämäni kaikki suuremmat päätökset, tein ihan itse, neuvoja paljon kyselemättä tai ainakaan kuuntelematta.

Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin rynnännyt tähän suin päin, vaan mietin asian varmasti etu- ja takaperin. Pelko huusi korvaan ”EI”, järki: ”No ei”, mutta sydän kuiskasi koko ajan ”Kyllä!”. Ja sen verran olen tässä elämäni varrella oppinut, että sitä kuiskausta kannattaa yleensä kuunnella.

Sydämen äänessä on sellainen piirre, että se ei useinkaan huuda, vaan kuiskaa. Pelko on se, joka huutaa, ja sydämen kuiskaus jää sen kaiken muun metelin ja hälinän takia helposti kuulematta.

No mitäs ihmeellistä tossa on, ajattelee varmaan joku. Muutto kuin muutto. Mutta mulle tämä on aika iso juttu. Olen elänyt täällä niin turvallisesti, mukavasti ja helposti näiden tilojen pihapiireissä, että tämä loikka omaan taloon (vaikkakin siis vuokra-sellaiseen), ja vielä tuonne vähän syrjään, tuntuu aika isolta jutulta.

Sitä paitsi, ei se se ole pelkkä talo vaan oikeastaan pientila. Kokonainen pihapiiri rakennuksineen. Ja ihana multava maa, johon ei ole koskettu vuosikausiin. Jokaisessa lapiollisessa on ainakin kymmenen lieroa. Puutarha, joka on toistaiseksi vain pilkkeenä silmäkulmassani…

Kasvimaa on jo alustavasti perustettu, ruohonleikkuri ja kottikärryt ostettu, maata käännetty ja oksasakset otettu käyttöön. Töitä riittää, mutta olen niin onnellinen. Tuleva työmäärä joko tuhoaa tai pelastaa terveyteni, mutta itse uskon vahvasti jälkimmäiseen.

Mitä jos, varoitteli muutama. Mites sitten talvella? Mitä jos on paljon lunta? Mitä jos on kylmä? Mitä jos on yksinäistä ja pimeää? Se jää nähtäväksi. Mutta mitä jos tämä onkin elämäni paras päätös? Sitähän ei nimittäin tiedä, ellei kokeile.

Nyt ei muuta, lähden jatkamaan keittiön maalausta. Varsinainen muutto tapahtuu sitten joskus hamassa lähitulevaisuudessa, kunhan remontti on valmis.

Joku on käynyt kaatamassa laaksoomme ison saavillisen vaalean vihreää maalia. Ja linnunlaulua ja purojen solinaa. Nyt ei todellakaan tarvitse elää aistityhjiössä, joten muistetaan nauttia kaikilla aisteilla. Pysähtyä hetkeksi ja hengittää syvään. Nämä ovat ohikiitäviä hetkiä.

Hyvää helluntaita!