Sopeutumisvaikeuksia ja hysteriaa

”Nautitaan pimeydestä” totesin tässä joku aika sitten. Nautitaan kyllä, mutta kun jotain muutakin pitäisi saada tehtyä.

Olen ollut viime aikoina paljon töissä (niinpä kuvatkin ovat työpaikalta). Tulen kotiin puoli neljän aikoihin, päästän kissat ulos, kun on vielä hetken valoisaa. Laitan ruokaa, huudan kissat sisään pimenevästä illasta.

Syön, istun hetken netissä ja sitten alankin jo vilkuilla kelloa, että olisiko jo nukkumaanmenoaika. Siis puoli kuudelta!  Joskus aikaisemminkin.

En ole mitenkään erityisen väsynyt, mutta mieli, tai ehkä pikemminkin aivot, ei millään taivu ajatukseen, että kun ulkona on pilkkopimeää, niin sisällä voisi vielä tehdä jotain järkevää. En saa iltapäivisin tai iltaisin mitään aikaiseksi.

Tämä sama ilmiö oli myös viime syksynä. En meinaa millään sopeutua ajatukseen, että päivä ei ole ohi illan pimetessä. En tiedä, millaiset valonheittäjät tänne sisälle pitäisi hankkia. Takkatuli ja vähän himmeät tunnelmavalot ei ainakaan toimi.

Tai ehkä pitäisi vain virittää tuo uusi hieno otsalamppu päähän ja lähteä lenkille? Luojan kiitos kuukauden kuluttua on talvipäivän seisaus. Ja kahden kuukauden kuluttua on taas jo hivenen valoisampaa.

Joo, ja ylihuomenna on Black Friday. Tai kai se on ollut monessa paikassa jo koko viikon. Täällä on tutkittu ja havaittu, että liikkeet ovat nostaneet hintoja sopivasti tässä ennen h-hetkeä, jotta ne voidaan sitten laskea Black Fridayksi.  Näin meitä vedätetään.

Kannattaa siis muistaa, että Black Fridayta ei ole kehitetty meidän kuluttajien iloksi, vaan jonkun ihan toisen tahon iloksi. Joten pää kylmänä ja järki käteen.

Mitään ei kannata ostaa vain sen takia, että se on tänään vähän halvempaa kuin eilen.

Pysähdy hetkeksi ja mieti, mistä tarve ostaa lähtee? Lähteekö se omasta todellisesta tarpeesta ( hyvä juttu), vai ehkä jonkun muun tarpeesta myydä minulle tavaraa.

Parasta kierrättämistä on olla ostamatta.

Tai sitten mennään joulumyyjäisiin ja ostetaan vaikka hedelmäkakku ja villasukkia.

Hyvää loppuviikkoa!