Viikkokatsaus saman otavan alta, viikko 3

 

Viikon kiitollisuus:

No se kun sain viettää vapaapäiviä tuon lumimyräkän aikana – ehdottomasti. Olin kiitollinen.

 

Viikon jännitys:

Ihmettelin, kun äsken ( puoli kymmeneltä illalla ) ikkunan takana meni mönkijä hevonen perässään. No, läheisellä ravitallilla hevosia treenataan välillä mönkijän kanssa, mutta oli aika myöhäistä ja pimeää. Ajattelin, että aika sissejä ovat. Ilmeisesti hevonen oli kanssani samaa mieltä treenamisen ajankohdasta, koska kohta ikkunan takaa hujahti pelkkä hevonen. Periaatteessa sen olisi pitänyt tietenkin juosta takaisin kotiin, mutta se onnistui eksymään, ja sitä jouduttiin tuolla pimeässä etsimään. Löysi se lopulta kotiinsa – toivottavasti vahingoittumana.

 

Viikon ärsytys:

Kaikki läppärin ohjelmat vaativat päivitystä saman päivänä ja siinä hujahti pari tuntia. No, ohjelmien päivittäminen on tosi tärkeää – tietenkin. Mutta silti ärsyttää se, kuinka paljon aikaa me nykyään  joudutaankaan käyttämään tällaisten teknisten juttujen kanssa. Tässä koneen edessä menee ihan liikaa aikaa muutenkin (ainakin itselläni), mutta sitten vielä kaikki nämä väännöt päivitysten, unohtuneiden salasanojen ja teknisten ongelmien kanssa.

 

Viikon inspiraatio:

Ruotsalaiset vaan osaa… ”The Waves We make”, on ruotsalainen webmagazin (mikähän tämä on suomeksi, nettijulkaisu? ), joka haluaa kannustaa kestävään, luonnomukaiseen ja ympäristöystävälliseen elämäntapaan. Kestävän ja ympäristöystävällisen elämäntavan ei tarvitse olla ankeaa kaikesta kieltäytymistä. Pitää vain alkaa ajatella uudella tavalla, ja onneksi yhä useammat niin tekee. Se lähtee pienestä. Joku voisi napata kiinni tämän sivuston ideasta ja perustaa vastaavan Suomeenkin? Aika on varmasti jo kypsä.

 

Viikon oivallus:

Laitoin viime viikolla linkin ihaniin työpajoihin ja verstaisiin. Katsoin kuvia kateellisena ja ajattelin, jos vain olisi kunnon ateljee, niin sitten… Mutta onhan mulla. On meidän taideklubin ateljee ja on tilaa ja mahdollisuuksia ihan yllin kyllin tässä kotonakin. Sain itseni taas  kerran kiinni siitä, että keksin hyviä verukkeita olla maalaamatta. Kyse ei todellakaan ole tilan tai ajan puutteesta, vaan jostain ihan muusta.

Kannattaa miettiä omallakin kohdalla: jos laittaa unelmiensa eteen sivulauseen, joka alkaa esimerkiksi ”jos vain”, ”kun vain” tai ”sitten kun”, niin voi pysähtyä miettimään, onko kyse todellisesta esteestä, vai mielen luomasta verukkeesta. Löytyykö sanojen takaa ehkä jotain ihan muuta. Useimmiten varmaan pelkoa.

 

 

Viikon ilo:

Viikonlopun taidekurssi, ehdottomasti. Meillä on ihana, suloinen, inspiroiva ja taitava opettaja Elisabeth, joka tulee säännöllisesti Oslosta meitä opettamaan. Ja iloinen olen siitäkin, että me saadaan täällä pienessä kyläpahasessa kasaan tarpeeksi ihmisiä näille kursseille useamman kerran vuodessa.

 

Viikon ulkosuomalainen ( ja blogi ):

Thaimaanrannan maalarit

Täällä lumikinosten keskellä kärvistellessä on mukava lukea elämästä lämpimässä. Arki on arkea myös Thaimaassa ja haasteita on sielläkin, mutta kyllä sitä näin talvella miettii omaa valintaansa tämän asuinpaikan suhteen. Heidi kirjoittaa hauskasti elämästään Thaimaassa, ja juttuihin on mukava paeta tätä kylmää ja lumista arkea.

 

Hyvin sanottu:

”Tietämättömyys antaa paljon luultavaa”.