Kesäkuulumisia

Viime kirjoituksesta on hujahtanut lähes kuukausi ja ainakin puutarhatöiden osalta se on mennyt vähän kesää odotellessa. Täällä on koettu useamman päivän kaatosateita ja lähes hallaöitä. Välillä on joutanut oikein työstämään ajatusta siitä, että mitä se pohjoisen kesä nyt oikein tarkoittaakaan. Aika monet kesän reunaehdot ovat nimittäin täyttyneet: on valoisia öitä, on vihreyttä ja vehreyttä, on linnunlaulua ja kukkivat tienpientareet. Mutta sitä kesäistä lämpöä ei ole juurikaan ollut.

Vein oikein tuolin tuonne kasvimaan reunalle, että voin siellä sitten kitkemisen lomassa lepuuttaa väsynyttä selkääni, mutta sille tuolille ei ole ollut hirveästi käyttöä. Edes rikkaruohot ei kasva. Eikä siellä olisi edes tarennut istuskella. Aika monet istuttamani siemenet ovat joko uineet kaatosateiden aiheuttamien tulvien mukana muualle tai uponneet multaan – siitä huolimatta, että olivat silloin vielä harsokankaan alla suojassa. Ne, jotka ovat sinnitelleet pieniksi taimen aluiksi, ovat punertuneet kylmästä.

No, joku viisas on kerran todennut, että jokainen puutarhatarina on tarina myös siitä, mikä ei onnistunut – niin tänäkin vuonna. Lehtikaalit porskuttaa kuitenkin harson alla viimevuotiseen tyyliin, ja jos tässä nyt jonkinlainen pieni lämpöaalto saataisiin niskaan, niin saattaa siellä joku muukin vielä inostua kasvamaan. Ja jos ei, niin ainakin luonnon itse istuttamat ja hoitamat niittykukat kukoistaa. Suunnitelmissa onkin lähteä nokkoseen ennen kuin pääsee mustikkaan.

Tarkoitus ei ole siis valittaa, kunhan raportoin. Kaikesta huolimatta kesä on tuntunut kesälle ja tämä ensimmäinen lomapätkä lomalle. Juhannusviikonloppu meni taiteillessa oikein opettajan ohjauksessa. Olen onnellinen.

Lomalukemisena on kirjahyllystä löytynyt Anthony de Mellon ”Havahtuminen” ja sitä voin suositella lämpimästi teillekin. Se on henkinen (vai hengellinen) elämäntaito-opus, jota lukiessa on saanut nauraa makeasti ääneen jo monta kertaa. Niin oivaltavasti ja terävästi siinä kuvataan tätä ihmisen olemisen hulluutta.

Sitä ei kannatta kuitenkaan ahmia kokonaan yhdellä kertaa, vaan kappale kerrallaan. Kappaleet ovat sopivan lyhyitä, että ehtii aina sadetta karkuun sisälle, hah. No tänään paistaa aurinko ja on ihanan kesäinen päivä. Nautitaan siitä. Ja puutarhassa tai kasvimaalla voi taas muistella Aale Tynin ihanaa runoa. Ei tämä ole niin vakavaa. Ei edes puutarhanhoito.

Puutarhurin laulu

Minä kylvän vihreän nurmikon, joka kasvaa apilaa;
ja vehmaalta tuoksuu tarhassa, kun tuuli puhaltaa.
Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat siemenet itämään.
Voikukkia kasvaa varmasti ja vaikka et kylväkään.

Minä ruusun istutan tarhaani, jalon, vahvarunkoisen.
Ja kun ruusu nuppunsa aukaisee, koko päivän iloitsen.
Älä huolehdi turhaan tarhuri, saat ruususi kasvamaan.
Ja sen piikit tunnet varmasti, jos kukka ei puhkeakaan.

Ja lintulautoja joukoittain panen puihin korkeisiin, 
kun linnut aamulla laulavat, minä herään säveliin.
Älä huolehdi turhaan tarhuri, jos lähtevät laulajat.
Niin harakat saapuvat varmasti ja ne puissasi nauravat.