Elämää

Kissajuttuja

 

Tänne tuli tosiaankin sitten lunta vähän reilummin ja elämä meni monelta totaalisesti sekaisin muutamaksi päiväksi. Olin kiitollinen vapaapäivistä ja siitä, että ei tarvinnut lähteä yrittämään töihin tuolla tavallisella autolla, koska yrittämiseksi se olisi varmaan myös jäänyt. Nyt olisi tarvittu aika järeää nelivetoa. Välillä piti käydä lapioimassa lunta, mutta muuten sai olla täällä lämpimässä ja nauttia elämästä kissojen seurassa.

 

Niin kuin kuvasta näkyy, nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että nämä kaksi, Ivar ja Lille Venn, mahtuvat samalle sohvalle. Vähän pitää olla vielä hajurakoa, mutta hetkittäin melkein kosketusetäisyydellä. Niiden yhteiselämä sujuu muutenkin hienosti, ja siitä kiitos kuuluu kyllä Lille Venille. Se on niin kiltti ja sopuisa, mutta kuitenkin psyykkisesti niin vahva ja erinäisissä kissatappeluissa kouliintunut, että se pärjää Ivarin mahtailuille.

 

Kunnon kissatappeluita, joissa on otettu oikein miehestä mittaa, on tapahtunut ehkä kaksi kertaa. Silloinkin selvittiin vammoitta, mitä nyt karvat vähän pöllysi. Muuten eletään sovussa, ja aika usein täällä on matot kasassa takaa-ajoleikkien jäljiltä. Eli maassa rauha ja kissoilla hyvä tahto.

 

Välillä kaipaisin tänne vähän myös feminiinistä kissaenergiaa täyttämään Ineksen jättämää aukkoa, mutta se ei tule onnistumaan tuon meidän Ivarin takia. Niin hirveän suloinen kun se onkin, niin siinä ei ole herrasmiesainesta, eikä se kohtele kissatyttöjä kovin kauniisti. Eli jos tänne tulee joskus vielä toinen tyttö itseni lisäksi, niin sen pitää olla sitten koira – Ivar kun tuntuu olevan jostain syystä kovin ihastunut koiriin.

 

Jos et tunne Lille Venin tarinaa, tai haluat vielä palata vanhoihin juttuihin, niin se onnistuu seuraavista linkeistä:

Lille Venin tarina

Lille Venin katoaminen

Lille Venin muutto

 

Nyt toivotan hyvää viikonloppua, itselläni se menee taas taidekurssilla taiteillessa.

 

2 thoughts on “Kissajuttuja

  1. Voi noita karvakavereita. Onneksi tulevat toimeen. Mun kokemus on, että poikakissat, vaikka olisivat hyviäkin kavereita, ottavat välillä yhteen niin että karva pöllyää. Kai se kuuluu poikien elämään jotenkin.

    1. Mä olen jo kaksi kertaa vastannut tähän, ja kaksi kertaa se vastaus on täältä hävinnyt. En tajua.
      No mutta kissoista siis. NÄillä kahdella menee yllättävän hyvin ja paremmin koko ajan. Aika usein nillä on suorastaan hauskaa keskenään. Omalla kohdallani pahimmat tappelupukarit olivat Ines ja sen sisko Fia. Toisaalta ne sitten taas nukkuivat aina kaulakkain ja sylikkäin :).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *