Elämää maalla

Matkaväsymystä ja vähän politiikkaa

Olin viikon Suomessa. Täällä Norjassa oli sillä välin lämmintä, joten ajattelin, että tänne olisi saapunut poissaollessani kunnon kevät. Mutta kun kävin äsken viemässä linnuille siemeniä, lunta oli edelleen polveen saakka.

Yhdessä kohdassa upposin reisiä myöten, ja meinasin jäädä sinne. Joten vähän saa vielä odottaa ennen kuin pääsee haravoimaan. Mutta tämä on ihanaa aikaa. Ihan parasta kun kaikki on vielä edessä.

Suomessa vietin aikaani Helsingissä. Olen asunut vähän siellä ja täällä, mutta jos minun pitäisi valita Suomesta se tärkein ja tutuin paikka, niin se olisi kyllä Helsinki. Päätin tällä kertaa mennä ihan keskustaan asti, ja kävin katsomassa Frantisek Kupkan näyttelyn Ateneumissa (suosittelen).

Näyttelyn jälkeen ajattelin vähän kierrellä ja ”haistella” entisen kotikaupunkini tunnelmia, ja päädyin kävelemään Stockmannin kulmille.

Kahden korttelin jälkeen alkoi naurattaa, ja totesin, että mitä ihmettä minä oikein täällä teen. Tunsin olevani niin vieras, vaikka tutussa kaupungissa. Kävelin bussille ja palasin majapaikkaani.

Aika oli ajanut ohitsemme – minun ja Helsingin. Meistä oli tullut vieraat toisillemme. Menossa olleet hullut päivät ei tietenkään auttaneet asiaa ja tunsin itseni kovin maalaiseksi.

Ei mulla ollut mitään alemmuudentunteita kiireisten kaupunkilaisten keskellä, nauratti vaan. Mutta ei siis ollut myöskään ylemmyydentunteita, koska olen siellä itsekin aikoinani juossut ihan samalla tavalla.

Mutta ei – kaupunkilaista minusta ei ainakaan ihan heti saa uudestaan.

Myös lähestyvät eduskuntavaalit näkyivät katukuvassa. Vaalimainokset olivat vain kuin muisto jostain toisesta ajasta. Maailma on muuttunut, mutta politiikka ja puolueet ei.

Ei ole ihme, että lapset ja nuoret menevät mielummin kadulle osoittamaan mieltään.

Maaseutu kaipaisi todellakin puolustajaansa, mutta nykyisen keskustapuolueen edustamaa maaseutua ei juurikaan enää ole. Yhtä vähän kuin on sosiaalidemokraattien edustamaa työväenluokkaa.

Kokoomuksen edustama markkinatalous ja idea jatkuvasta kasvusta on ajanut ryminällä tiensä päähän ja osoittanut mahdottomuutensa. Monet eivät tätä usko. Saavutetuista eduista luopuminen kun on ihmiselle kovin vaikeaa.

Yksi porukka vastustaa massamaahanmuuttoa ja ilmastopaniikkia. No, jos yhä useammat alueet maailmassa muuttuvat asuinkelvottomiksi, alkavat ihmismassat vyöryä kohti asuttavia seutuja, ja siinä ei sitten paljon muurit auta – ihan sama, kuka on vallassa ja vastassa.

Ja joku vastustaa sitten ihan kaikkea, varmuuden vuoksi.

Ei ole ihme, että ihmisiä ei politiikka kiinnosta. En itsekään tahdo uskoa poliittiseen vaikuttamiseen, mutta aion silti äänestää, koska pelkään, mitä tapahtuu, jos en äänestä.

Ulkosuomalaiset saavat nimittäin äänestää nyt ensimmäistä kertaa kirjeitse. Nähtäväksi jää, meneekö kirje ajoissa perille. Äidilleni lähettämä joulukirje saapui perille helmikuussa kaksi viikkoa äitini kuoleman jälkeen.

Postin pääjohtaja ansaitsi viime vuonna miljoona euroa. Sitä voisi pitää tuotettuun laatuun nähden kohtuuttomana. Ei ole siis myöskään ihme, että ihmiset ovat vihaisia ja protestoivat, mutta viha on vaarallinen tie.

Enemmän kuin poliittiseen vaikuttamiseen, uskon yksilön omien valintojen merkitykseen. Ole se muutos, jonka haluat maailmassa nähdä, on Mahatma Gandhi viisaasti sanonut.

Oma valintani on ollut muuttoni maalle, kulutuksen vähentäminen, ekologisempi elämäntapa ja pyrkimys kohti mahdollisimman suurta omavaraisuutta. En tiedä pelastaako se maailmaa, mutta ainakin olen yrittänyt.

Olen viherpiipertäjä kukkahattutäti, ja ylpeä siitä. Uskon, että jos joku tämän maailman voi vielä pelastaa, niin se on kukkahattutäti. Sukupuolesta riippumatta.

Tämä oli nyt ensimmäinen ja viimeinen poliittinen kannanotto tässä blogissa. Laittakaa vaikka hengitetyn katupölyn tai matkaväsymyksen piikkiin.

Ensi maanantaina on taas ”Kohti omavaraisuutta”- yhteispostauksen aika. Tervetuloa lukemaan!

5 Comments

  • Sus'

    Olisit nyt edes uudessa kirjastossa käynyt, Oodissa. On ohan hiton hieno arkkitehtooninen kokemus!
    Puoluepolitiikka on kyllä sekavaa mutta äänestettävä on että saa ruikuttaa;DD

    • admin

      Joo se Oodi… mutta sehän on Espoossa? :). Helsinki on kiva kaupunki, vaikka parhaimmillaan se on kyllä vähän tuon ydinkeskustan ulkopuolella. Mutta kyllä musta on vaan niin maalainen (vai vanha?) tullut, että kaupungin vauhti tuntui tosi uuvuttavalle. Ei vaan tahdo enää kestää.
      Onneksi olen kuitenkin ottanut Helsingistä aika paljon iloa irti silloin joskus, ja Helsingin valoisat kesäyöt ovat piirtyneet lähtemättömästi sydämeeni <3

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *