Puutarhahulluus

 

Olen viettänyt viime päivinä jokusen tunnin tunnin tuolla kasvimaalla lapion ja kuokan kanssa, heitellyt kiviä ja nyhtänyt rikkaruohoja. Samalla on ollut hyvää aikaa miettiä, mikä ihme saa ihmisen vapaaehtoisesti ryhtymään moiseen urakkaan? Ja toisaalta miettimään sitä, miksi ihmeessä kaikki eivät ymmärrä puutarhassa tai kasvimaalla raatamisen ihanuutta? Sillä niin onnellinen olen kyykkiessäni tuolla kädet ja naama mullassa ja meditoidessani rikkaruohojen parissa.

 

 

Kyllähän puutarhahulluus oikeasti on jonkinlaista hulluutta. Se iskee joka vuosi siinä talvipäivän seisauksen jälkeen, kun mieli alkaa taas siirtyä seuraavan kevääseen ja kesään. Ja kun ensimmäinen siemenluettelo tulee postista vuodenvaihteen tienoilla, on edellisen kesän puurtaminen, rupiset porkkanat ja epäonnistuneet vihannekset jo autuaasti unohtuneet.

Jos miettii työn ja hyödyn suhdetta, niin ainakin omalla kohdallani tulee kyllä itse kasvatetuille vihanneksille ja kukkakimpuille melkoisesti hintaa. Joku totesikin, että miksi ihmeessä raataa kasvimaalla, kun saahan niitä vihanneksia kaupastakin. Mutta tämä kommentti selvästi ihmiseltä, joka ei ole ymmärtänyt ollenkaan asian syvintä luonnetta, eikä kuulu tähän puutarhahullujen salaiseen  sisar- ja veljeskuntaan.

 

 

Harvoin tunnen niin puhdasta iloa ja onnea kuin puutarhassa tai kasvimaalla kaivaessani ja kitkiessäni. Selkää saattaa kivistää, polvia särkeä ja  hiki valua, mutta silti. Martti Luther onkin todennut, että parasta hoitoa Saatanan kiusaamalle mielelle, on lannan levitys pellolle :). Allekirjoitan! Mieli rauhoittuu ja muut huolet unohtuu totaalisesti.

Nykyään on ihan tieteellisestikin todistettu, että kasvit ovat paljon enemmän kuin ”pelkkiä” kasveja.  Jo Aristoteles oli sitä mieltä, että myös eläimillä ja kasveilla on alempitasoinen sielu, ja nykyään yhä enemmän tulee ihan tieteellistä näyttöä siitä, että myös kasvit ovat itse asiassa tuntevia ja aistivia olentoja – ainakin jollain tasolla.

Puutarhatyöt saattavatkin olla elävää vuorovaikutusta luonnon kanssa jopa siinä määrin, että me ei vielä sitä täysin edes ymmärretä. Kun ihminen hoitaa luontoa, myös luonto hoitaa ihmistä. Parhaita puutarhureita ovat varmasti he, jotka osaavat kuunnella, ja kuulevat, kasvien puhetta. Toimivat yhteistyössä luonnon kanssa, ei sitä vastaan.

Koska kyllähän kasvit yrittävät meille kertoa, miten homma kannattaisi hoitaa, me ei vaan suuressa viisaudessamme aina tahdota sitä uskoa.

 

 

”There is always Music amongst the trees in the Garden,

but our hearts must be very quiet to hear it.

-Minnie Aumonier –