Viikkokatsaus saman otavan alta. Viikko 4.

 

Viikon sana:

Talvi. Tai oikeastaan TALVI. Lunta tulee koko ajan lisää ja välillä taas paukkuu pakkanen.  Penkat on niin korkeat, että lumityöt tuottaa haasteita. Jo riittäis, mutta tätä vastaan on kai turha pullikoida. Pitäis vaan ostaa ne sukset. Onneksi valon lisääntyminen tuo elämään vähän toivoa, mutta mulla on ikävä värejä, ääniä ja tuoksuja.

 

Viikon inspiraatio:

Tekstiviesti minulle ennestään tuntemattomalta kyläläiseltä, joka oli nähnyt yhden maalaamani taulun kerhomme ateljeessa. Tuo henkilö haluaisi ostaa sen, mutta harmi vain, että olen onnistunut pilaamaan kyseisen työn liialla öljyllä. Ehkä sen voi vielä pelastaa, mutta joka tapauksessa: joku haluaa ostaa työni! Minulle sanottiin, että ei täkäläiset osta muita kuin maalauksia tutuista maisemista. Mutta joku haluaa ostaa beduiinipojan! Opetus: kuuntele sydäntäsi, älä naapuriasi.

 

Viikon nolo tunnustus:

Makean syöminen on jäänyt  viime aikoina ihan ilman uudenvuodenlupauksia hyvin vähälle. Mutta nyt on muutamana päivänä ollut ihan hillitön makeannälkä. Eilen ostin sitten Dajm-kakun ja söin sen melkein samalta istumalta kokonaan itse. Yöks.

 

Viikon onni:

Kun herää ärsyttävästi liian aikaisin viideltä, ja muistaa, että onkin vapaapäivä. Voi nousta ylös, syödä vähän ja mennä takaisin lämpimän peiton alle. Nämä on näitä arjen pieniä onnen hetkiä.

 

 

Viikon saavutus:

Tällä viikolla tuli kuluneeksi kuukausi siitä, kun olen viimeksi syönyt lihaa. Munia ja maitotuotteita olen käyttänyt, mutta aika kohtuudella. Olen oppinut mm. pitämään linsseistä, joiden päälle en aikaisemmin ymmärtänyt ollenkaan.

 

Viikon ulkosuomalainen blogi:

Saara Helkalan ”Visual Diary”. Tämän pariin löysin Ilta Sanomien jutun perusteella. Graafinen suunnittelija, joka päätti toteuttaa unelmansa ja muutti Portugaliin. Unelmasta on tullut arkea (niin kuin siitä tuppaa tulemaan), mutta ei Saarakaan varmaan ole katunut ratkaisuaan. Blogi on hauskasti ( ja hyvin ) kirjoitettu ja vielä visuaalisesti hieno. Olen nauranut monta kertaa ääneen Saaran elämänmakuisille jutuille. On taito kertoa niin paljon aika vähin sanoin.

”On vaan kylmä. Tuplavillasukat, kaksi silkkipaitaa, neule, villaneule, peittomainen villahuivi.

Ja tietysti törmään sitten siihen mieheen, jota tapailin viime talvena. Siihen, jonka kodissa on lämmitys. Ja takka. Takan edessä kaunis sohva, jolla voi istua ja juoda viiniä ja sanoa huolettomasti:

En edes muista kuinka kylmä mun asunnossa on.

Muistanpas.

Sitä kun ei vaan unohda. Paitsi sitten kesähelteillä kun valittaa siitä että pitää hikoilla ja kivuta ylämäkiä ja miksei koskaan sada.”

 

 

Hyvin sanottu:

”Jokainen, joka ajattelee puutarhanhoidon alkavan keväällä ja päättyvän syksyllä, menettää parhaan osan vuodesta – koska puutarhanhoito alkaa tammikuussa unelmalla.”

 

***

 

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille. Hengitä syvään, laske hartiat ja muista, että kaikki kyllä  järjestyy.