Ihana Rooma

Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidempään, tietävät, että Rooma on minulle SE juttu. Kaupunki, johon palaan aina uudestaan. Yleensä näin syksyllä. Tänä vuonna reissu jää väliin ja se tuntuu melkein fyysisenä kipuna, mutta joskus näin. Nyt ei vain onnistunut. Mutta vaikka ei tule jokasyksyistä reissua, niin tulee jokasyksyinen Rooma-postaus. Kuviahan mulla riittää.

Tiedän, että Rooma jakaa ihmisiä. Joillekin se näyttäytyy vain likaisena ja meluisena turistirysänä, mutta sitten on meitä, jotka kaupunki onnistuu lumoamaan kaikista ongelmistaan huolimatta.

Kun syksyinen matka jää nyt tekemättä, niin olen miettinyt, että mitä kaipaan eniten? Mitä on ne hetket, jotka muistan? Mikä Roomassa oikein on se juttu juuri minulle?

Tein pienen listauksen, joka on a) hyvin subjektiivinen. Se on oma kokemukseni, ja b) Se on kirjoitettu turistin lomamoodista käsiin. Arjessa asiat näyttäytyisivät varmasti erilaisina.

Kerroksellisuus

Historian aikakaudet ja eri kerrokset ovat läsnä ihan kaikkialla ja koko ajan. Rooma on todellakin ikuinen kaupunki. Ystäväni kysyi kerran, että mistä liikkeestä ostin huivini. ”Se liike on siellä, missä Julius Caesar murhattiin. Et tu Brute, sinäkin Brutukseni – tiedäthän.”  Vitsailin, mutta se oli myös ihan totta. Kauppa oli todellakin aukiolla nimeltään Largo di torre Argentina, ja siellä Caesarin uskotaan kohdanneen loppunsa, Tarkemmin Pompeiuksen teatterissa, jonka rauniot siellä edelleen on näkyvissä. Vain Roomassa!

Roomalaiset

Ihanat roomalaiset, jotka yrittävät sietää meitä miljoonia ja miljoonia turisteja, jotka rynnivät heidän kotikaupunkiinsa ympäri vuoden. He käyvät töissään ja hoitavat arkiaskareitaan turistimassojen keskellä. Mieleeni tulee roomalainen mies, joka ajeli polkupyörällään, huivi olkapään yli heitettynä, lauloi, ja väliin huuteli ”Mi scusi !” edessään törmäileville turisteille. Ystävällisesti, ei ärtyneesti. Oma kokemukseni onkin, että roomalaiset ovat pääosin pitkäpinnaisia ja ystävällisiä. Ylpeitä, mutta ystävällisiä, vaikka elämä Rooman historiallisessa keskustassa ei taatusti ole pelkästään helppoa ja mukavaa.

Äänet

Se tunne, kun on asettunut vuokraamaansa asuntoon ja avaa ikkunat. Kirkonkellot, astioiden kilinä, laulu, puhe, riitely, skootterien äänet, kissojen naukuminen. Joku voi kokea sen hermostuttavana, mutta itse koen sen ainoastaan ihanana ja elämänmakuisena. Roomasta voi olla montaa mieltä, mutta ainakaan se ei ole hajuton, mauton ja väritön. Eikä äänetön. Rooma on kaupunki, jossa todellakin virtaa prana, elämänenergia.

Ruoka

Roomassa voi syödä edullisesti ja hyvin. Toki siellä on voi saada myös erittäin huonoa ja kallista ruokaa, joten kannattaa todellakin vähän suunnitella syömisiään, mutta kiitos internetin, se on nykyään aika helppoa. Toisaalta kulman pienestä leipäpuodista voi ostaa pizzapalan, joka vie kielen mennessään, eikä muista koskaan syöneensä mitään niin hyvää.

Kylämäisyys

Rooma ei tunnu suurkaupungilta, vaan joukolta pieniä kyliä. Ihmiset asioivat samoissa pienissä liikkeissä ja syövät samoissa ravintoloissa ja tuntevat toisensa. Rooman historiallinen keskusta on myös aika kompakti, ja periaatteessa kävellen pääsee joka paikkaan – usein se on myös lähes ainoa tapa liikkua kapeilla kujilla. Toki se vaatii hyviä kenkiä, mutta ihan peruskuntoiselta liikkuminen onnistuu. Ja aina voi pysähtyä lepäämään johonkin kaupungin ravitoloista ja kahviloista. Tai ostaa jäätelön. Tai mennä…

Kirkot

Roomassa kirkkojen ovet ovat periaatteessa lähes aina auki (ei ehkä öisin), ja kirkot ovat loistava paikka lepuuttaa väsyneitä jalkojaan tai melussa ja tungoksessa väsynyttä mieltään. Itse menen usein kirkkoon istumaan ja hiljentymään. Jos taide kiinnostaa, niin varmaan jokaisessa roomalaisessa kirkossa löytyy myös mittaamattomia taideaarteita. Siksi ihmettelenkin miten roomalaiset voivat pitää kirkkonsa aina auki, mutta täällä pohjolassa se on ilkivallan takia mahdotonta?

Käsityöläiset

Rooma on täynnä pieniä puoteja, joissa käsityöläiset tekevät juttujaan. Kuka kultaa kehyksiä, kuka entisöi, kuka piirtää ja kuka korjaa huonekaluja. Roomassa on myös huomattavan paljon pieniä, ihania kirjakauppoja. Siellä puheet kivijalkakauppojen häviämisestä tuntuvatkin kaukaiselta. Ei näillä puodeilla varmaankaan rikastu, mutta ilmeisesti ne elättävät omistajansa. Toivottavasti jatkossakin.

Omat vinkkini Roomaan menijöille:

– Älä ahnehdi. Jokaista nähtävyyttä ei kannata ahtaa samaan lomaan. Silloin omat Rooma-kokemuksesi saattaa muodostua pääosin turistimassoista, jonoista ja huonosta ruoasta.

– Tutustu ruokapaikkoihin vähän etukäteen. Muuten vaarana on, että sorrut nälkäisenä jonkun sisäänheittäjän houkutuksiin ja syöt surkeaa ruokaa kalliilla hinnalla. Voit juoda aperitiivin tai kahvin kuuluisan aukion reunalla, mutta ravintola kannattaa valita vähän syrjemmästä. Tai ainakin kulman takaa.

– Hanki hyvä opaskirja ja lue sitä  ainakin jos haluat mennä katsomaan nähtävyyksiä. Surffaile netissä. Lue Rooma-aiheisia blogeja ja tutki vaikka TripAdvisoria. Tutustu kohteisiin  etukäteen. Mihin aikaan ja minä päivänä mihinkin kannattaa mennä, ja mistä portista kannattaa mennä sisään. Saatat säästä paljon aikaa ja hermoja. Kannattaako ehkä ostaa oma opastettu kierros ja maksaa vähän enemmän.

-Uskalla eksyä. Roomassa kannattaa aina myös eksyä ja mennä mihin nenä näyttää. Unohtaa kartta. Aika nopeasti sen huomaa, jos kannattaa kääntyä.

– Älä keskity epäkohtiin. Jos alat tuijottamaan roskia ja likaisuutta, näet vain sitä. Jos keskityt turistikrääsään, näet vain sitä. Jos keskityt ihmisten töykeyteen ja epäkohteliaisuuteen, näet vain sitä, ja vedät sitä myös lisää puoleesi. Roomassa on epäkohtansa, mutta yritä nähdä niiden läpi.

– Ja tärkein: unohda suorittaminen. Pysähdy ja nauti. Varaa aikaa vain istumiseen. Nauti äänistä, tuoksuista, ihmisistä, ruoasta, jäätelöstä. Juostessa se oikea ja todellinen Rooma saattaa nimittäin jäädä kokematta.

***

Jos Rooma kiinnostaa, käy kurkkamassa hyvä suomenkielinen Rooma-aiheinen blogi Näkymiä Vihreältä kukkulalta

Jos jollain on muita hyviä blogivinkkejä, niin vinkkaa kommenteissa!