Mieli ja hyvinvointi

Luksusnarinaa?

Luin aamulla Maaret Kallion ajatuksia herättävän kolumnin luksusnarinasta. Siitä, kuinka me narisemme ja valitamme ihan pienistä arkisista vastoinkäymisistä, vaikka tämä meidän tavallinen arki on suurelle osalle maailman ihmisistä vain kaukainen unelma. Luksusnarina on termi, joka jää varmasti elämään.

Olen itsekin kirjoittanut turhasta valittamisesta viime syksynä,  ja siitä, miten valittaminen on ihmeellisen koukuttavaa. Edellisessä postauksessakin sivusin samaa aihetta. Onko pieni tyytymättömyys sitten ihmisen perusominaisuus vai ollaanko me länsimaiset ihmiset vain niin poispilattuja?

 

 

Tänään aloin miettiä sitä, että onko meistä ehkä tehty tyytymättömiä valittajia?

Koko länsimainen kulutusyhteiskuntahan perustuu siihen, että me ollaan aina vähän tyytymättömiä. Jos emme olisi, ei meillä olisi tarvetta myöskään kuluttaa ja ostaa koko ajan uutta.

Mistä ne jatkuvat uudet tarpeet ja tyytymättömyyden aiheet oikein ovatkaan peräisin? Vai käyttääkö markkinointikoneisto vain ihmisen synnynnäistä tyytymättömyyttä ovelasti hyväkseen?

En pidä itseäni nykyään erityisen kovana valittajana, ainakaan en tee sitä usein ääneen, mutta kuten olen monta kertaa kirjoittanut, pieni tyytymättömyys nakertaa usein mieltä. Sen sijaan, että iloitsisi siitä mitä jo on, haikailee aina jotain muuta ja vähän erilaista. Aina voisi olla vähän paremmin.

Kun eilen taas kerran kaivoin autoa 30 senttisestä hangesta ja vielä mahtavan migreenikohtauksen heikentämällä kropalla, mietin, että onko tämä nyt sellainen luksusongelma? Siitä oli nimittäin luksus kaukana ja tuntui, että pieni valitus oli paikallaan.

Olisi tehnyt mieli itkeä. Mutta ymmärrän toki pointin – kaikki on niin suhteellista. Mielummin ehkä kuitenkin tämä, kuin vaikka Kapkaupungin vesipula tai Kalifornian metsäpalot.

Välillä on kuitenkin hyvä pysähtyä miettimään vaikka sitä, että saa nukkua rauhassa ja turvallisesti omassa sängyssään. Se ei ole ollenkaan itsestään selvää suurimmalle osalle maailman ihmisiä, ei edes täällä Pohjolassa. Tai sitä, että saa käydä lämpimässä suihkussa, tai suihkussa ylipäätään, ja saa juoda puhdasta vettä.

Ja sitä paitsi: jos elämä ei olisi välillä vähän hankalaa, ei ne hyvät hetket tuntuisi ollenkaan niin hienoilta.

Kiitollisuus on tunne, joka ei synny ihan automaattisesti, vaan siihen pitää kiinnittää erityisesti huomiota. Arjen pienistä kiitollisuuden aiheista pitää muistuttaa itseään joka päivä. Ja jos elämä tuntuu kovin nihkeältä, kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen ei ole ollenkaan huono juttu.

Kuvat otin tänään töissä. Aurinko on yhä korkeammalla ja kevät etenee väistämättä.

Hyvää viikonloppua teille kaikille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *