Odottelua

Täällä kevät etenee hitaasti, mutta varmasti. Sama koskee vähän kaikkea muutakin. Kaikki on oikein hyvin, mutta silti moni asia on just nyt vähän käymistilassa. Selän paraneminen, se taloasia ja nyt työpaikallakin on ehkä tulossa muutoksia (hyviä sellaisia), mutta nekin ehkä. Kaikki on just nyt epävarmaa.

Ei auta kuin antaa ajan kulua ja katsoa, mutta tällainen välitila ei  oikein inspiroi kirjoittamaan. Eikä se oikein inspiroi tekemään mitään muutakaan. Elämä menee vähän odotteluksi.

Nyt onkin varmaan ensimmäinen vuosi pitkään aikaan, kun en ole ostanut yhtään siemenpussia, saati kylvänyt siemeniä. Kun en oikein tiedä, mitä pihaa ja kasvimaata tässä suunnittelisin.

Oikeasti ongelma on taas vain korvien välissä, onhan mulla piha ja mahdollisuudet tässäkin, mutta epävarmuus syö motivaatiota. Mutta niin kuin olen joskus todennut, tavallinen elämä tarjoaa paljon paremmat mahdollisuudet henkisiin harjoituksiin kuin mikään jooga tai meditaatio.

Silloin kuin vähän kaikki on tällaisessa epävarmuuden tilassa, on hyvä tilaisuus harjoitella kärsivällisyyttä. Antaa ajan kulua ja asioiden kehittyä omalla painollaan.

On nimittäin aikoja, jolloin pitää reagoida ja puskea eteenpäin, mutta joskus pitää vain kellua ja antaa virran viedä. Ei olla passiivinen, mutta luottaa siihen, että pinnan alla tapahtuu kyllä.

Ja kun asiat sitten yhtenä päivänä nytkähtävät taas liikkeelle, on aika toimia ja olla aktiivinen.

Hiljaa istuessa

tekemättä mitään

kevät tulee

ja ruoho kasvaa itsestään.

( zeniläinen sanonta )