Vastuu omasta hyvinvoinnista

Olen täällä varmaan aina välillä maininnutkin, että niskani ja hartiani on usein jumissa.  Olen kärsinyt näistä ongelmista niin kauan kuin muistan.

Viime aikoina ongelmat on äityneet välillä niin pahaksi, että kädet ovat puuduksissa, päätä särkee ja huimaa. Tuntuu, että veri ei kierrä päässä ollenkaan, olen ihan vitivalkoinen kasvoiltani.

Olen välillä hierotuttanut itseäni, mutta täällä maalla se ei ole ihan helppoa.  Lähipiirissänikin on kyllä taitoa, mutta olen huono vaivaamaan ystäviäni ja pyytämään apua.

Toisaalta olen jo pitkään tiennyt ( ja hokenut), että itsestä se on kiinni, mutta jumpannut ja venytellyt vasta viimeisessä hädässä ja juuri sen verran, että pääsen pahimman yli.

Viime viikonloppuna tuli kuitenkin jonkinlainen stoppi. Olo oli ikävä, ja yhtäkkiä oivalsin tosi voimakkaasti sen, että tämähän on vain ja ainoastaan minusta itsestäni kiinni.

Tämä on minun kroppani ja olen siitä vastuussa ihan itse – ei kukaan ulkopuolinen hieroja tai terapeutti. Olenhan minä se mielen tasolla tiennyt aina, mutta en ilmeisesti kuitenkaan oivaltanut oikein syvällisesti. Tai halunnut oivaltaa.

 

 

Etsin youtubesta hyvän yin-jooga videon ja aloin tehdä joogaa ihan vain kotona. Se teki hartiakivuilleni ihmeitä hämmästyttävän nopeasti. Tosin olo ei alkuhuuman jälkeen ollut pelkästään miellyttävä – se oli vähän sama kuin hieronnan jälkeen.

Kun yhtäkkiä veri ja kuona-aineet, puhumattakaan muista energioista,  lähtevät liikkeelle, aiheuttaa se monenlaista oloa. Hyvää ja huonoa.

Olen jatkanut nyt yli viikon, ja pahimmat jumit ovat auenneet ja oikeakin käsi taipuu taas selän taakse. Mutta jooga on avannut myös muita kanavia, ja olo on ollut tosi hyvä.

Olen saanut ihan eri tavalla aikaan asioita, mutta toisaalta myös kääntynyt jotenkin sisäänpäin. Prosessoinut erilaisia juttuja, koska kyllähän noilla jumeilla on aina myös psyykkinen tausta – ei kyse ole pelkästään fysiikasta ja huonoista istuma-asennoista.

 

 

Ystäväpiirissäni on useampikin auttaja. Tällä tarkoitan ihmisiä, jotka toimivat terapeutteina joko ns. virallisella tai sitten ns. vaihtoehtopuolella. Ihmisiä, joiden luota haetaan apua erilaisiin elämän kriiseihin.

Olemme usein puhuneet sitä, kuinka niin monilla on nykyään halu saada valmiita ratkaisuja ongelmiinsa. Etsitään joku toinen, joka sanoisi mitä pitäisi tehdä ja ottaisi sen myötä myös vastuun itselleen.

Apua voidaan hakea  terapeutilta, valmentajalta, energiahoitajalta tai vaikka ennustajalta – kuka mistäkin.

Pointtina on kuitenkin se, että halutaan tuon toisen sanovan, mitä minun pitää tehdä. Jätänkö mieheni, vaihdanko työpaikkaa, muutanko, alanko opiskella jne. jne.  Voisitko hoitaa tämän ongelman tai ottaa kivun pois, jos maksan vähän?

Ja sitten, ihan niin kuin monta kertaa aikaisemminkin tällaisissa tilanteissa, huomaan toimivani itse ihan samalla tavalla. Enemmän ehkä tämän fyysisen kehoni suhteen, mutta kuitenkin.

Voisiko joku tulla ja ottaa tämän kivun ja epämukavuuden pois? Se olisi niin paljon mukavampaa ja helpompaa, kuin ottaa itse vastuu ja nähdä vaivaa asian eteen.

Meistä jokainen tarvitsee apua ja tukea, kyse ei ole siitä. Ei terapeutit, hierojat tai valmentajat työttömäksi jää. Mutta se varsinainen kova työ ja päätökset on jokaisen tehtävä itse, ja kannettava myös vastuu omasta elämästään.

Se saattaa tuntua tosi pelottavalta, mutta on lopulta kuitenkin ihanan vapauttavaa. Minun elämäni. Minä päätän. Minä valitsen. Ja minä kannan vastuun.

 

Ps. Itse sain tehokkaan avun tästä yin jooga -videosta (englanninkielinen). Mutta muista olla varovainen ja unohtaa suorittaminen, joogassa tosi pienetkin liikkeet saattavat vaikuttaa voimakkaasti. Liikkeet saavat tuntua epämukavilta, mutta eivät tuottaa kipua.