Elämää

Varaslähtö norjalaiseen pääsiäisenviettoon ambulanssikyydillä

 

 

Täällä lähestytään ehdottomasti vuoden huippuhetkeä, eli pääsiäistä (ainakin jos norjalaisilta kysytään).

Ulkoilua, pitkiä hiihtoretkiä, auringossa istumista, appelsiineja, mäenlaskua, murtuneita raajoja ja punaisen ristin pelastuspartioita. Pääsiäisenä sattuu ja tapahtuu ja juhlien jälkeen lasketaan kuolleiden ja loukkaantuneiden määrää, ikään kuin Suomessa hukkuneita juhannuksena.

Itse otin varaslähdön norjalaiseen pääsiäiseen viime torstaina. Lähdettiin töissä porukalla pulkkamäkeen. Laskettiin isolla pellolla, ei ollut hirveän jyrkkää eikä muutenkaan vaarallista. Itselläkin on pulkkamäet vielä kehon muistissa, joten olin mukana leikissä. Viimeisellä kerralla kokeilin paholaisen keksintöä, laskumattoa. Se menee lujaa, mutta totesin, että sitä ei voi tarvittaessa a) ohjata b) jarruttaa c) kaataa.

Päädyin tietenkin moottorikelkan tekemään töyssyyn ja lensin puolen metrin korkeudesta suoraan takapuolelleni ja tunsin, kuinka selkäranka meni kasaan. Säikähdin tosissani. Olin onnellinen, että jalat toimi enkä lyönyt päätäni, mutta ei ollut puhettakaan, että olisin voinut seisoa saati kävellä. Kun yritin, meinasi mennä taju.

Niinpä minut sitten haettiin sieltä montun pohjalta mottorikelkalla ylös pihaan, ja siitä sitten ambulanssilla sairaalaan. Olisin toivonut helikopterikyytiä, mutta jouduin tyytymään töyssyiseen kyytiin. No, olipahan enemmän aikaa rupatella ambulanssimiehen kanssa. Ehkä mulla olisi ollut enemmänkin aihetta itkeä, mutta lähinnä nauratti koko tilanteen koomisuus. Morfiinilla saattoi tosin olla osuutta asiaan.

Nyt viisi päivää onnettomuuden jälkeen näyttää siltä, että selvisin lihasvammoilla ja säikähdyksellä. Arki on edelleen haastavaa, mutta sujuu päivä päivältä paremmin. Onneksi olen itse kuntoutusalan ammattilainen, niin on kuntouttaja lähellä ja hyvät niksit hallussa. Ja apua saan tarvittaessa.

Kun makasin sairaalassa ulkoiluvaatteissani ja reppu vieressäni, tuli sellainen outo ja vähän hassu tunne, että sain tämän myötä jonkin ihmeellisen kasteen, ja tunnen itseni ainakin hitusen norjalaisemmaksi. Mikä on norjalaisempaa kuin loukkaantua pääsiäishangilla, tulla noudetuksi moottorikelkalla ja sitten ambulanssilla. No ehkä se helikopterkyyti, luftambulanse, olisi ollut vielä norjalaisempaa.

Päällimmäisenä on kuitenkin suunnaton kiitollisuus siitä, että selvisin niin vähällä – olisi voinut käydä tosi hullustikin.

Jos norjalaisten ihan omanlaisensa pääsiäisenvietto kiinnostaa, olen kirjoittanut siitä aikaisemminkin:

Norjalaista pääsiäissanastoa löydät täältä.

ja muuta juttua norjalaisesta pääsiäisen vietosta täältä.

 

Nyt ei muuta kuin

Iloista Pääsiäistä!

 

ps. hauska pieni yksityiskohta: blogiani seuraavat tietävät, että olen jonkinlainen kissamagneetti. Niin nytkin – pihan kissa meinasi lähteä salamatkustajaksi ambulansiin :D.

2 thoughts on “Varaslähtö norjalaiseen pääsiäisenviettoon ambulanssikyydillä

  1. No huh huh! Hirmuinen juttu, onneksi ei käynyt pahemmin. Kamala paniikki ja ikävät ajatukset varmasti tuli, voin vain kuvitella sen painajaisen. Onneksi olet kuntoutumassa eikä vakavia vammoja tullut! Toivottavasti.
    Olipa ihan uutta mulle, että pääsiäinen on siellä se vuoden juhla, jonka jälkeen haavoittuneet ja kaatuneet lasketaan. On se kyllä koomista, toki vielä enemmän surullista, ihan kuin meillä juhannus.
    Onneksi olkoon pääsiäiskasteesta 😉

    1. Heti kun se oli tapahtunut, tuli vähän kauhunsekaisia ajatuksia. Mitä jos? Suhtaudun kuitenkin asoihin aika järkevästi, ja aika pian olin vain kiitollinen, että en lyönyt päätäni ja että jalat toimii ja niissä on ihan normaali tunto – ajattelin, että kyllä se tästä. Itsellä on sen verran ammattitaitoa, että osasin vähän lukea kehon viestejä. Ambulanssimiehet oli myös niin superkivoja ja ammattitaitoisia, että tuli turvallinen olo. Tulipahan koettua, tälle jutulle vielä nauretaan monta kertaa :). Meillä on perheessä vähän sellainen ”valuvika”, että silloinkin naurattaa, kun pitäisi oikeastaan itkeä…
      Mutta monelle tosiaan käy tänä pääsiäisenä paljon huonommin – nytkin on saanut lukea jo monesta kallovammasta, kukaan ei ole tainnut vielä kuitenkaan kuolla. Se on ehkä erona Suomen juhannukseen, että noihin onnettomuksiin ei yleensä liity alkoholi (vaikka pääsiäiseen muuten liittyykin), vaan liian suuret luulot itsestä ja omista kyvyistä. Tänä vuonna vaaroja lisää erittäin suuri lumivyöryvaara koko maassa. Mutta toivotaan, että säästytään pahemmalta.

      Kiitos, jotenkin tuntuu ihan norjalaiselta. Kaivoin kielioppikirjankin esille – pitäähän norjalaisen norjaa osata :D.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *