Saat sen mistä luovut

Täällä, niin kuin Suomessakin, kesä suorastaan rysähti niskaan. Siitä ei ole kauan, kun arvailtiin, josko lumet sulaisi juhannukseen mennessä, mutta paljon ei silloin tiedetty. Täällä on täysi kesä, vaikka juhannukseen on vielä melkoisesti aikaa.

Pitäisi raivata ja pakata täällä  kohta entisessä kodissa, maalata siellä uudessa ja sitten vielä yrittää saada sitä puutarhaakin aikaiseksi, enkä oikein tiedä, mistä aloittaisi.

Maalaamisia pitää sovitella puuseppien ja putkimiesten aikataulujen mukaan, puutarhatöitä hidastaa tällä hetkellä veden puute, ja näitä pakkaushommia… no, niitä hidastaa ainoastaan se, että ne huvittavat vähiten.

Asiat menevät kuitenkin eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Keittiö on nyt maalattu, lehtikaalin ja sellerin taimet istutettu ja pakkaamistakin ainakin suunniteltu (olen kaivanut mainion Konmari- kirjan kirjahyllystä, hah).

Maalaaminen lämpötilan paukutellessa hellerajoja vaatii paljon vettä ja monia taukoja, joten tuossa verannalla on tullut istuskeltua.

Toisaalta tällainen hidas muutto ja osallistuminen remonttiin on tosi hyvä juttu. Talo tulee hyvällä tavalla tutuksi jo ennen muuttoa, ja muuttuu oudosta talosta kodiksi pikkuhiljaa.

Olen päivä päivältä vain enemmän innoissani ja enemmän kiitollinen tästä mahdollisuudesta. Kaikki ne asiat, joita pelkäsin ennen päätöksen tekemistä menettävät vähitellen otettaan, ja uskon yhä vahvemmin, että just näin tämän kuulu mennä.

Eilen tuolla verannalla istuessani huomasin yhtäkkiä tikkaa muistuttavan kolkuttimen oven vieressä. Täsmälleen samanlainen meillä oli nimittäin kesäpaikassa, josta luopuminen Suomesta muuttaessani kovasti kirpaisi.  Mikä mahtaa olla yhteensattuman todennäköisyys? Ei nyt ihan hirveän suuri kuitenkaan.

Saat sen mistä luovut :).