Hitaasti hyvä tulee
Kun tieto muutostani varmistui, niin ajattelin, että no nyt riittää ainakin blogiin päivitettävää. Riittäisihän sitä, mutta kun ei riitä aika, tai pikemminkin ehkä energia.
Täällä on nautittu ihanasta helteisestä alkukesästä. Lämpötilat on paukutelleet monena päivänä yli kolmessakymmenessä. En ole valittanut kertaakaan, vaan nauttinut ihan täysillä, mutta kyllähän tuollaiset lämpötilat syö energiaa ja työtehoa.
Muutto siintää edelleen hamassa tulevaisuudessa, koska remontti ei etene aikataulussaan ( milloin ne etenee? ). Keittiöön asennetaan ”uutta”, käytettynä ostettua keittiötä. Se on ihan ok, niin pitääkin. Mutta tällaisessa palapelissä käy usein niin, että entiset pöytätasot ei sovikaan, ja pitää tilata uudet. Se kestää.
Kun uudet tasot on saapuneet, todetaan, että ei niin hienoihin tasoihin voi asentaa naarmuista tiskipöytää. No tilataan uusi. Se kestää. Ollaan jo aika pitkällä, joten ehkä heinäkuun alkuun mennessä pääsen muuttamaan? Juhannusta tuskin vielä saan tuolla uudessa kodissa viettää.
Ystävä kysyi, että miten maltan odottaa. Oikeastaan ihan hyvin. Olen saanut rauhassa maalailla yläkerran makuuhuoneita. Suunnitella ja haaveilla.
Jos talo olisi omani, tekisin remonttia varmaan suuremmalla pieteetillä. Paljon alkuperäistä on ”pilattu” vuosien varrella, mutta onneksi ei kaikkea. Ainakin ikkunalasit ovat aidot ja alkuperäiset ja saavat ulkomaailman mukavasti väreilemään.
Olen malttanut odottaa muuttoa myös sen takia, että inhoan ajatusta muutosta. En muuten, mutta ihan sitä konkreettista fyysistä muuttoa. Pelkkä ajatus pahvilaatikoista puistattaa. Raahaaminen ja kantaminen ei houkuta. Mutta kyllä se siitä taas sujuu.
Ja se puutarha. No. Siellä ei ole tapahtunut paljonkaan johtuen ihan siitä, että ei ole ollut vettä millä kastella. Olen saanut kerättyä sadevettä sen verran, että olen juuri ja juuri saanut lehtikaalit pidettyä hengissä. Ehkä yritän vielä kylvää jotain, ja toivon pitkää lämmintä syksyä. Onneksi siellä riittää nokkosia syötäväksi. Niilläkin pääsee aika pitkälle :).
***
Kirjoitin edellisen tekstin jo pari päivää sitten, mutta sitten en saanut haluamiani kuvia ladattua koneelle. Sitten tuli vatsatauti. Ja kunnon myrsky. Olen nukkunut vuorokauden ympäri tuulen ja sateen hakatessa ikkunoita. Nyt alkaa tauti tasaantua ja aurinkokin paistaa.
Kuvat eivät lataudu edelleenkään, mutta eipä tuo haittaa, laitetaan kuva, joka latautuu. Kuvassa mukana Blesenin uusi tyttöystävä Karella, kaunis liinakkoharja.
2 Comments
Saila
Oi, paljon kivaa samassa postauksessa – uusi tyttöystävä on viehko!
Vatsatauti kuulostaa ihan kamalalta, toivottavasti se on historiaa.
Olet varmaan niin paljon pakannut ja kantanut pahvilaatikoita viime vuosina, riittämiin loppuelämäksi, saattaa tuntua! Toivottavasti nyt jäisi vähäksi aikaan. Kun mä lopetin maailmalla reissaamisen ja pahvilaatikkoelämän, haaveilin kodista, josta mun ei tarvitsisi pakata kamoja enää ikinä. Mutta kummasti sitä alkaa taas miettiä, että ehkä sittenkin. Kun on aikansa ollut asettunut aloilleen.
Voi ei, teilläkin on kuivuus. Ja sama myrsky varmaan, josta kuulin Orkneyn-ystäviltä. Tännekin odotellaan sateita vesi kielellä, luonto ja puutarha ovat hätää kärsimässä, kauhistuttaa ajatella ammattiviljelijöiden tilannetta.
admin
Kiitos kommentistasi – tulee vähän taas viiveellä vastaus. Olin viikonlopun niin tiviisti taiteilemassa kurssilla, että en juuri ehtinyt koneen ääreen.
Täällä oli tosiaan kuukauden (jos ei ylikin) poutajakso, ja vettä tuli yhden pienen ukkoskuuron verran niin, että sain kerran saavit täyteet vettä. Niillä sitten yritin pitää lehtikaalit ja -sellerit hengissä. Mitään muuta en uskaltanut edes istuttaa tai kylvää. Täällä myös pelättiin metsäpaloja ja valvontalennot surrasivat taukoamatta taivaalla. Jopa pihalla grillaaminen oli totaalisesti kielletty. Nyt on onneksi sadellut vähän enemmän ja luonto ( ja ihmiset siinä mukana) kiittää. Kai sitä vieläkin ehtii ainakin salaattia ja herneitä kasvatella.
Mulla on kyllä muuttokiintiö aika täynnä, mutta jospa tonne sitten asettuisi pidemmäksi aikaa. Ainakin suunnittelen kovasti jo ihan perenapenkkejä :). Saan siellä varmasti asua ihan niin kauan kuin itse haluan, mutta omasta levottomasta mielestähän ei koskaan tiedä…
Mutta nyt on taas hyvä tilaisuus karsia tavaraa, ja tuolla tulevassa on niin huonosti säilytystilaa, että on pakkokin. Ei ole kaappeja mihin säilöä turhaa roinaa.