Väliaikakatsaus

Mikä merkillinen kesä. Olisi ollut niin paljon kirjoitettavaa, mutta niin vähän aikaa tai energiaa.

Muuton piti tapahtua sopivasti ennen lomaa tai siinä ihan loman alussa. Se toteutui loman viimeisenä päivänä.

Lähes samassa muuttokuormassa tänne muutti kesätyöntekijät, eli vuohet ja hevoset. Ja kolme kuormallista polttopuita pihaan ( ”että riittää moneksi vuodeksi…” ).  Ja siihen sellaiset reilut 30 astetta lämmintä ihan joka päivä.

Sen huipentuman jälkeen olenkin ollut sitten tiiviisti palkkatöissä, ja illalla ilman viilentyessä ( sinne 25 asteeseen ), heitellyt halkoja puuliiteriin. Vuohet apulaisina. Niin kuin puutarhassakin, mutta siitä sitten toinen kerta.

Enemmän on kuitenkin naurattanut kuin itkettänyt. Välillä alkoi vähän leukapieliä kiristää, mutta päässäni soi yhä uudestaan lause: ”anna elämän tapahtua”.

Se auttoi. Lopettaa vastustamisen ja antaa elämän tapahtua. Ei se tarkoita paikoillaan makaamista ja kattoon syljeksimistä. Pitää toimia ja tehdä, mutta virran mukana, eikä yritä jäkittää vastaan joka käänteessä.

Jossain vaiheessa keväällä mietin tosissani, että pitäisikö aloittaa puutarhablogi kun nyt lopultakin sain tämän pihan ja mahdollisuuden puutarhaan. Saisitte olla seuraamassa puutarhan rakentamista ihan alusta alkaen. Onneksi en aloittanut. Mutta siitä enemmän toisella kertaa.

No tämä kesä menee vuohipaimenena. Luin jostain, että vuohien pitäminen vaatii hyvää huumorintajua. Omasta kokemuksesta voin nyt sanoa, että se vaatii paitsi erittäin hyvää huumorintajua, niin myös erittäin pitkää pinnaa ja suunnatonta oveluutta. Ja siitä huolimatta vuohet ovat ovelampia. Aina.

Mutta vastalahjaksi saa sitten kyllä ylen määrin hellyyttä, suukkoja ja rakkautta. Seuraa ja naurua. Iloa ja leikkiä.

Mutta nyt ei muuta. Tällainen väliaikaiskatsaus, kun tauko on venähtänyt vähän turha pitkäksi. Täällä ollaan vielä. Hengissä ja ihan hyvissä voimissa. Vuohipaimenena pahvilaatikoiden keskellä.