Uncategorized

Täällä taas

Täällä taas. Kirjoittamassa blogia pitkästä aikaa, mutta myös ”uudella vanhalla” sivustolla, vähän uudessa kuosissa. Tämän piti olla nopea ja näppärä muutos, mutta ei sitten ollutkaan. Päädyin kuitenkin takaisin tänne omalle sivulle, ja Kodin kuvalehti sai jäädä. Kiitos, jos ja kun jaksatte pysyä mukanani näissä käänteissä. Myös ne KK:n alustalle kirjoittamani jutut löydät nyt täältä.

 

Pitkä tauko johtui myös teknisistä ongelmista, joita on tänä kesänä riittänyt. Kaikki on hajonnut tai mennyt epäkuntoon. Tietokoneita kaksin kappalein, puhelin, pesukone, auto. Jos ne eivät ole hajonneet muuten vain, niin sitten on ukkonen hajottanut. Kun lopulta sain tämän uuden tietokoneen, katosi nettiyhteydet ja niiden palauttaminen vaati aika monta puhelinsoittoa.

 

 

Viikonloppuna oli sitten tunne, että ehkä nyt olisi tapahtunut muutos parempaan – tuntui ihan siltä. Oli energinen olo ja päätin siirrellä vähän huonekaluja. Nyt on sitten kai jäätynyt olkapää. Onneksi edes vasen käsi. Hah.

 

Mutta, mutta. Ei siis kuitenkaan mitään ihan kamalaa, vaan paljon pientä ja hankalaa (tuossa listassa oli vasta ne tekniset hankaluudet). Tällaista tämä välillä aina on. Elämää.

 

Mutta silloin kun on jotenkin erityisen takkuista, pitää muistutella itseään siitä, mikä kaikki on hyvin. Koska tosi moni asiahan on kuitenkin hyvin, jotkin asiat paremmin kuin hyvin. Ne saattaa vaan unohtua jos ja kun katoaa sinne pikkuhankaluuksien syövereihin.

 

 

Kun tähän blogiin tuli pakosta melko pitkä tauko, mietin, että miten mahtaa käydä, jääkö koko blogi? Pohdin, että ehkä tämä on jo nähty ja koettu näiden lähes seitsemän vuoden aikana. Ehkä nämä hankaluudet viestii siitä, että tämän aika on jo ohi, ja pitää siirtyä eteenpäin.

 

Mutta olin itsekin vähän yllättynyt, että se mitä eniten kaipasin, oli juuri tämä blogi ja kirjoittaminen. Tästä on tullut tärkeää monessakin mielessä. Nautin kirjoittamisesta ja nautin valokuvaamisesta, ja sitä paitsi tämä toimii loistavana päiväkirjana.

 

Mutta eniten toivon osaavani kirjoittaa sellaista sisältöä, joka saa myös teidät lukijat tänne palaamaan yhä uudestaan. Toivon, että täällä voi viihtyä, saada joskus uutta ajateltavaa ja välillä ehkä inspiroituakin.

 

Se, mitä toivoisin erityisesti, on vuoropuhelu, joten kommentoikaa rohkeasti! Kommentointi on monista blogeista vähän kadonnut, tai ainakin vähentynyt, ja se on tosi sääli. Joskus nimittäin tulee tunne, että sitä ikään kuin huutaa tyhjyyteen, vaikka kuinka tietää, että te lukijat siellä jossain olettekin.

 

Tosin tässä vähän pata kattilaa soimaa – olen itsekin nykyään tosi laiska kommentoimaan. Mutta tosi kiva, jos jaksatte joskus kommentoida, vaikka se ei mikään velvollisuus olekaan.

 

 

Ja muistattehan, että sman otavan alla löytyy edelleen myös facebookista. Instagramissakin olen, vaikka ehkä vähän eri hengessä kuin täällä.

 

Mutta nyt ei muuta. Palaan pian, ja kerron sitten vähän kesän muista kuulumisista. Puutarhasta ja kasvimaasta. Vanhan pihan ja talon haasteista ja mahdollisuuksista. Menneestä kesästä ja omavaraisuudesta.

5 Comments

    • admin

      Ensin pyydän kommentoimaan, ja sitten en vastaa… meinasi mennä nämä kommentit ohi kun ei tullutkaan viestiä sähköpostiin… teknisen ongelmat näköjään jatkuu ..

      Mutta kiitos kommentista, täällä ollaan :).

  • SK

    Mukavaa, että kirjoitat edelleen ja palasit ”omillesi”. Olen seurannut blogiasi jo vuosia muistaakseni ensimmäisestä kodistasi alkaen, mutta kommentointi on jäänyt. Et huuda tyhjyyteen, uusi postaus on aina suuri ilo ainakin minulle 🙂

    • admin

      Onpa kiva kuulla,kiitos kauniista sanoistasi! Kyllähän mä periaatteessa tiedän, että siellä toisella puolella on teitä lukijoita, mutta on tosi kiva saada välillä kommentteja ja vuoropuhelua aikaiseksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *