Koko elämän KonMari

Vaikka en eläkään suoranaisessa tavarakaaoksessa, minulla on yksi huone, joka toimii varastona. Vein sinne tähän taloon muuttaessani kaiken sellaisen, jolle en silloin keksinyt muutakaan paikkaa. Tarkoituksena oli käydä ne tavarat läpi ”sitten joskus”.

 

Nyt puolitoista vuotta myöhemmin, en ole avannut tuon huoneen ovea montaakaan kertaa. Siitä huolimatta, että siellä on niin paljon kaikkea ”tärkeää”, että vapaata lattiatilaa ei juurikaan ole. Olen pari kertaa alkanut sitä siivoamaan, mutta luovuttanut.

 

 

En varmasti ole ainoa, jolla on tällainen varasto tai roinahuone. Jos ei satu olemaan ylimääräistä huonetta tai vinttiä omasta takaa, voi niitä ylimääräisiä tavaroita varten vuokrata aina varaston. Ymmärtääkseni se on nykyään aika iso bisnes. Kätevää, mutta jos tarkemmin ajattelee, niin ihan järjetöntä.

 

Omalla kohdallani omaatuntoa vähän keventää se, että tuolla huoneessa on mm. melkoiset määrät vanhoja lakanoita, varmaankin pari kiloa vanhoja nappeja (!), vanhoja villahuopia ja kaikkea muuta ”ihanaa” odottamassa sitä, että saisin päähäni ryhtyä tekemään käsitöitä. Eli ei mitään ihan vastikään hankittua. Mutta kuitenkin.

 

 

Jossain vaiheessa me ihmiset ollaan hurahdettu ajatukseen, että onni löytyy omistamisesta ja tavarasta. Tarvitseminen muuttui haluamiseksi, koska meillä oli siihen yhtäkkiä mahdollisuus. Ja toki meidän haluamisemme on koko kulutusyhteiskunnan perusta.

 

Jatkuva kasvu edellyttää jatkuvaa kuluttamista, mutta koska emme lopultakaan tarvitse kovin paljon, pitää meidät saada haluamaan tavaroita. Ja siinä on onnistuttu pelottavan hyvin. Lopputuloksena on sitten se, että moni meistä täällä länsimaissa ihan henkilökohtaisella tasolla hukkuu tavaraan, ja globaalisella tasolla maailma hukkuu jätteeseen.

 

 

KonMari on japanilaisen Marie Kondon kehittämä metodi, jonka avulla voi järjestää kotinsa ja päästä turhasta roinasta eroon. Idea pähkinänkuoressa on se, että ihan jokainen kodin esine ja tavara, vaatteista kirjoihin ja koriste-esineisiin, käydään läpi, ja kysytään itseltä, onko tämä esine/asia  a) välttämätön tai b) tuottaako se minulle iloa.

 

Kyse ei ole kuitenkaan minimalismista. Jos minimalistin tavoitteena on tulla toimeen mahdollisimman vähällä tavaramäärällä ja säilyttää vain tarpeellinen, niin KonMari metodin päämääränä on säilyttää kodissaan vain ne asiat, tavarat ja esineet, joita oikeasti arvostaa ja jotka  tuottavat iloa.

 

Olen joskus haaveillut minimalismista, mutta todennut sitten, että en siihen varmaan pystyisi. Vaikka luopuisin kaikesta, pian minulla olisi taas muutama ylimääräinen kirja ja joku kaunis kippo. Ja sitten toinen. Ja kohta muutama kirja lisää ja viherkasvi. Mulla on nimittäin tosi voimakas tarve rakentaa ympärilleni koti. Se huone ja matkalaukku ei vaan riitä, vaikka kuinka ihailen niitä ihmisiä, joille se riittää.

 

Siksi tuo KonMari puhuttelee minua enemmän. Uskon itsekin siihen, että myös esineillä on ”sielu” tai ainakin niihin on sitoutunut jonkinlaista energiaa. Siihen perustuu myös se, että vaikkapa vaikean avioeron jälkeen tulisi kodista hävittää tavarat, jotka muistuttavat tuosta elämänvaiheesta. Tai toisaalta se, että vuosi sitten kuolleen äitini neulomat villasukat ja lapaset ovat omassa elämässäni nousseet nyt tosi suureen arvoon.

 

 

Siinä ihan aidossa ja oikeassa KonMarissa ei siivota laatikko tai huone kerrallaan, vaan tarkoituksena on laittaa koko koti järjestykseen tavararyhmä kerrallaan. Ensin kaikki vaatteet,sitten kaikki kirjat, sitten kaikki astiat jne. jne. Mutta jos KonMari- metodi tuntuu liian radikaalilta ja rankalta, voi sen ajatuksia kuitenkin soveltaa elämässään myös vähän kevyemmin. Näin olen itse tehnyt, vaikka haaveissa olisi kerran käydä koko koti läpi.

 

Koska kaikki sotkulaatikot ja roinakasat, vaikka ne olisivat kuinka piilossa, vievät hirveästi energiaa. Ihan samalla tavalla kun energiaa vievät myös ne pienet elämän sotkut. Pienet tekemättömät työt ja hoidettavat asiat, jotka vaivaavat siellä mielen varastoissa.

 

Ja viime aikoina olen miettinyt myös sitä, että tuota Marie Kondon menetelmää voisi toteuttaa ihan koko elämään. Käydä omaa elämäänsä läpi, ja säilyttää vain se, joka on ehdottoman tärkeää ja välttämätöntä, sekä toisaalta se, joka tuottaa aidosti iloa. Luulen, että meillä kaikilla riittäisi raivattavaa kodin lisäksi myös muussa elämässä.

 

Siellä olisi aika monta televisio-ohjelmaa, puhelua, harrastusta ja jopa ihmistä, jotka sen sijaan, että tuottaisivat iloa, vievät vaan energiaa. Koska jos kotimme ovat täynnä, niin ihan liian täynnä on myös monen elämä nykyään.

 

Kuvat ovat tuosta pihalla olevasta mökistä, joka on hyvä muistutus siitä, että toimeen voisi tulla vähemmälläkin.