Elämänpolku


 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

”Kuinka voit kulkea suoraan eteenpäin

kapealla vuoripolulla, jossa on

yhdeksänkymmentäyhdeksän mutkaa?”

(vanha zeniläinen koan)

 

Minulle tuo tarkoittaa sitä, että vaikka elämänpolullasi olisi minkälaisia mutkia, tietyt asiat kulkevat mukanasi tai tulevat eteesi yhä uudestaan. Ne oikeasti tärkeät asiat, ja asiat, jotka ovat osa elämänsuunnitelmaasi. Ne palaavat elämääsi jopa silloin, kun yrität jättää ne tietoisesti taaksesi. Ja kun kerran katsot taaksepäin, kaikista mutkista ja harhapoluista huolimatta huomaatkin kulkeneesi suoraan.

Minun elämässäni on kaksi tällaista asiaa: hevoset ja taide. Molemmat olen karistanut elämästäni monta kertaa ja kuvitellut, että ne tärkeät asiat ovat ihan toisaalla, mutta aina ne molemmat ovat palanneet elämääni – muodossa tai toisessa.

Olen saanut viime aikoina niin paljon vahvistusta sille, että minun pitäisi panostaa maalaamiseen, että olen päättänyt lopettaa vastustamisen ja hypännyt kunnolla maalaamisen pariin. Palkkatöiden ohessa toki. Katsotaan mihin tämä polku vie.

Etsiessäni aiheita, löysin valokuvia, joita olen otanut hevosystävistäni. Silloin kun lauma oli vielä kasassa ja kaikki hyvin. Nyt niiden katsominen tuntuu surulliselta, sydän lähes pakahtuu, mutta toisaalta olen niin äärettömän kiitollinen, että sain mahdollisuuden jakaa elämääni niin tiiviisti noiden viiden kanssa.

Vaikka lauma on hajonnut, osa näistä hevosista on vielä jossain määrin mukana elämässäni. Toivottavasti jonain päivänä vielä tiiviimmin kuin juuri nyt. Mutta sydämessäni ne ovat edelleen kaikki. Joka päivä ja koko ajan.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *