Mieli, Uncategorized

Kärsimätön puutarhuri

 

 

Jossain on joskus tutkittu, että sosiaalisen median käyttö ei lisää onnellisuutta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ei se nyt ihan niin suoraviivaista taida olla, mutta pakko tunnustaa, että viime päivinä instagramin ja facebookin selailu on herättänyt minussa hienoista kateutta.

Täällähän on ollut tosi keväistä. Aurinko paistaa, lämpötilat ovat olleet vähän plussan puolella ja linnut visertelee keväisesti. Aika täydellinen kevätsää siis, niin kuin taitaa olla koko pohjolassa ( ihan pohjoista lukuunottamatta).

Mutta kun plussakelit sai täällä lumet vyörymään katoilta ja synnyttivät seinustalle reilusti yli metriset kinokset entisten lisäksi, niin aika monessa paikassa näyttää jo krookukset kurkistelevan seinustoilla.

Omat krookukset nukkuvat vielä syvällä hankien alla, ja taas huomaan miettiväni, että olisiko sittenkin pitänyt muuttaa vaikka sinne Skåneen. Tai Tanskaan.

Kun lunta on niin älyttömän paljon ja ulkona vielä täysi talvi, on tosi vaikea orientoitua siihen, että nyt voisi alkaa jo kylvää siemeniä ja suunnitella tulevaa kesää.

 

 

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vaikeammiksi nämä talvet muuttuvat. Ei talvi mitenkään suoranaisesti masenna, mutta pakko tunnustaa, että se kyllästyttää ihan armottomasti. Varsinkin, kun se on täällä niin hemmetin pitkä.

Olen kirjoitellut täällä moneen kertaan, että nämä ovat asennekysymyksiä. Emme useinkaan voi muuttaa tapahtumia ja ympäristöämme, mutta voimme aina muuttaa asennettamme. Mutta helpommin sanottu kuin tehty.

Kävelin tänäänkin tuolla ulkona ja yritin vakuuttaa itselleni, että ”asennekysymys, asennekysymys”, ja samalla tunsin suurta syyllisyyttä siitä, että en osaa olla kiitollinen tästä kaikesta. Tai no osaanhan minä, mutta en koko ajan. Mulla kun on niin armottoman ikävä kunnon kevättä ja kesää.

Katsotaan mihin tämä tieni lopulta johtaa. Saanko väsytettyä itseni ensi kesänä puutarhahommissa niin, että olen vain onnellinen pitkästä talvitauosta. Mulla alkaa olla nimittäin niin suuret suunnitelmat, että saattaa tulla uupumus.

Tai ehkä en olekaan kyllästynyt talveen, vaan enemmänkin itseeni ja omaan talviseen saamattomuuteeni. Saattaa olla niinkin.

Vai päädynkö lopulta Tanskaan tai aurinkorannikolle eläkeläiseksi? Vielähän sitä ehtii vaikka mitä.

14 thoughts on “Kärsimätön puutarhuri

  1. Meitsi diggailee talvea, tällaista kunnollista, ihan kympillä. Ainoa asia mikä on alkanut sylettää on keväinen, juuri nyt päällä oleva, teiden liukkaus. Polvet kun on pari kertaa operoitu niin pelottaa että kaatuu ja menee taas=(. Noin muutoin olen viimeiset pari talvea ollut oikein täpinöissäni=) edesauttaa asiaa kun asuu vuokralla niin ettei tarvi lumitöitä tehdä;)
    Eihän siinä mitään väärää ole että unelmaa eläessään alkaa unelmoida jostain muusta, jos skåneen niin sit skåne, jos au-ranta niin sit au-ranta. Sinun olemisesta, elämisestä, onnesta se on kiinni mitä teet. Jos joku kommentoi että sinne halusit ja nyt kitiset niin eipähän kommentoija itse ole tehnyt edes sitä mitä sinä eli lähtenyt unelmansa perään ja tehnyt sen todeksi, ja vaikka olisikin niin missä lukee että mieltään ei saa muuttaa?
    Lopulta on nimittäin niin että kuka tahansa voi olla mitä mieltä tahansa mutta ainoa tärkeä mielipide on omasi, omasta elämästäsi.
    Täälläkin tuli lunta katolta alas aika jytinällä, naapuri joutui tekemään samanlaisen kinttupolun lapiolla pihasta tielle, kerralla tuli reilu metri lunta pihaan katolta.
    Talvisen kylmää lupailevat taas viikon päästä, jotain miinus kahtakymppiä vaan kevät puskee. Viime vuonnahan ainakin täällä JKLn korkeudella meni niin että oli talvi joka pitkittyi, viikon kevät ja sit alkoi viiden viikon kesä ja kun tuli kalenteri kesä niin sit oltiinkin epsanjan lukemissa pitkään. Helpompaa on talvi kestää kuin kesän isot lukemat, mitäs revit päältäsi kun on vain nahka jäljellä, alasti pyörit kotona, tai istut, ja silti hiki virtaa? Talvella vaan lisää nuttua niskaan ja pihalle leikkimään, hih! ;D

    1. Joo no mä yritän pitää jalat maassa, mutta pään pilvissä… Kun sitä on kerran on lähtenyt, niin lähtemisestä tulee ehkä vähän liiankin helppoa ja houkuttelevaa – suorastaan koukuttavaa. Mutta en nyt kuitenkaan ole mihinkään lähdössä, katsotaan tämä ensin kunnolla loppuun. Mutta jonkun kerran olen kyllä miettinyt, että kun sitä nyt tuli muutettua ulkomaille, niin kai sitä olisi voinut mennä vähän erilaiseenkin ilmastoon.
      Mä yritän tykätä talvesta ihan tosissani, mutta kasvimaan ja kukkapenkin kuopsuttaminen on vaan niin paljon mukavampaa kun lumityöt. Ne kuuluu omalle vastuulle, vaikka vuokralla asunkin. Viime vuonna vuokraisäntä naureskeli, että aamulla pihalta kuuluu aina ”pärkkele” kun Hanne kaivaa autoaan hangesta.

      Viime vuona oli vielä tuplasti lunta ja täällä puhuttiin, että ei sula varmaan edes juhannukseksi, mutta hups vaan tuli lämmin, ja lumet oli pois jo toukokuun alussa, ja sitten tuli vuosisadan kesä. Samaa toivon tälle vuodelle. Tosin enemmän yösateita, ettei pala nurmikot taas ihan karrelle.

      Kiitos taas kommentista – tosi kiva kun kommentoit!

  2. Kevät tulee hitaasti mutta varmasti sinne ja tännekin. Mielestäni talvi on aina liian pitkä, ja siihen kyllästyy ihan tosissaan jo maaliskuussa. Silti meille kevät tulee aikaisintaan huhtikuun loppupuolella. Siinä kuluu toista kuukautta hankia potkiessa ja kevättä toivoen. Lopulta kevät suorastaan rysähtää niskaan. Unohtuu siinä nopeasti pitkä odotus, kun pääsee kukkapenkkejä kuopsuttamaan.

    Iloa ja valoa viikkoosi!

    1. Hah, hankia potkiessa on hyvin sanottu. Just siltä se tuntuu (ja varmaan näyttääkin).

      Yleensä käy niin, että ensin tuskailee kun kevät etenee niin hitaasti, ja yhtäkkiä huomaa olevansa ihan liian myöhässä kaikkien kylvöjen kanssa. Sitten onkin jo kiire ja toivoo kevään tulon vähän hidastuvan…

      Kiitos kommentista, iloa ja valoa sinnekin!

  3. Näyttää kyllä hienolta, ihanan talviselta, mutta ymmärrän hyvin miten raskasta voi lumi ja talvikin olla. Kevät keikkuen tulevi, minusta tammikuu oli armottoman piiitkä, helmikuu hellittää ja jos maaliskuussa olisi pääsiäisaika niin kyllä tuntuisi kivalta. Nyt se on vasta huhtikuun loppupuolella. Tyytyväisyys ei vain aina istu meissä, vaikka kaikki olisikin tavallaan hyvin ja olet ehkä saavuttanut sen mistä haaveilit. Sitä minä aina ihmettelen ja itsessäni etupäässä:)

    1. Tähän lainaan vanhaa blogikirjoitustani vuodelta 2015. Hah – mitään en ole oppinut, vaikka niin aina luulen…. :

      ”Ilalla kävelin kauniissa kesäillassa. Laskeva aurinko valaisi laakson rinteet joen toisella puolella. Tuomen tuoksu täytti ilman. Kaipasin kuitenkin meren tuoksua ja lokkien huutoa.

      ”Tämä kaikki on sinulle annettu. On itsestäsi kiinni, mitä sillä teet.” minulle sanottiin. Ja tunsin itseni kiittämättömäksi.

      Minulla oli puutarha meren äärellä. Meri ja lokkien huuto. Halusin vuoret ja hevoset. Nyt minulla on vuoret ja hevoset, ja haluaisin puutarhan meren rannalla.

      Pitäisi kai mennä kiitollisuusterapiaan. ”

  4. Eipä sitä ihminen juuri mtn opi ja on kumma juttu, että sitä aina kaipaa vähän muualle – jos jätät vuoret ja hevoset, ehkä kaipaisit eniten kuitenkin sinne. Emme aina tajua että elämme unelmaamme, että kaikki onkin tässä ja nyt, tai ei ihan, koska Pinkku-mamselli kruunasi kaiken, mutta muuten. Täällä on meri ja joki vieressä ja oma rauha ja rakkaus ja puutarhakin jos jaksaa ja viitsii taas ensi kesänä… luulen etten koskaan voisi olla onnellisempi kuin nyt 🙂

    1. No joo, kyllä mäkin oikeastaan olen tosi onnellinen. Tai tasaisen tyytyväinen, ja hetkittäin tosi onnellinen. Tämä on paras aika vuodesta, kun kevät ja kesä on vielä edessä. Kunhan jupisin tätä pitkää talvea, joka on nyt yllättäen muuttunut lähes + 10 asteen lämpöaalloksi… kohta voi hyppiä lätäköissä :).

  5. Mielelläni lähtisin minäkin Skåneen tai Tanskaan tai Hollantiin 🙂
    Lunta kävin jo alkuviikosta lapioimasta terassilta ja keittiön ikkunan alta kukkapenkin päältä. Josko se saisi kevään tulemaan nopeammin. Talvi on ihanaa aikaa, mutta yksi kuukausi sitä riittäisi, jotta saisi sydämensä kyllyydestä nauttia keväästä ja kesästä. Ja syksystäkin.
    Vesi lorisee ränneissä ja lumi sulaa katolta. Ja ihan kohta on maaliskuu 🙂
    Mukavaa helmikuista keskiviikkoa.

    1. Kyllä mäkin vuodenajoista tykkään ja varmaan niitä kaipaisin kovastikin, jos asuisin ikuisen kesän alueella, mutta tosiaan tämä kesän ja talven suhde on tällä korkeudella vähän vinksallaan.
      Tosin täällä (niin kuin kai Suomessakin) on nyt yhtäkkiä huhtikuiset kelit ja lumet saa kyytiä. Saa nähdä tuleeko vielä takapakkia – yleensä kyllä tulee :).
      Kiitos kommentista, mukavaa helmikuun loppua myös sinulle!

  6. Tuota ”asennekysymys, asennekysymys” minäkin olen hokenut ja taustalla taitaa olla pikkaisen sellaista suomalaista itsepäisyyttä, sisua ja ylpeyttäkin, niin hyvässä kuin pahassa. Löysin blogisi vasta nyt ja sait juuri uuden lukijan minusta 🙂

    1. Kiva, että löysit tänne – lämpimästi tervetuloa!

      Joo, on mussakin sellasta sisukkuutta ja ylpeyttä joskus jääräpäisyyteen asti. Nyt on liian aikaista puhua sisukkuudesta, kun on vasta ensimmäinen talvi takana ja ensimmäinen kokonainen kunnon kesä edessä, mutta katsotaan…

      Olen kyllä vähän sitä mieltä, että olen (vai oliko se kohtalo?) valinnut kasvuvyöhykkeen vähän väärin – muutama pykälä lauhempaan olisi pitänyt päätyä, mutta näillä nyt mennään ainakin toistaiseksi.

  7. Täytyy kommentoida täältä eteläisestä Suomesta, että kyllä se talvi näyttää siellä paljon komeammalta kuin täällä. Kun lunta ei ole niin pimeys on ihan armotonta, lumi tekee pimeästäkin sadunhohtoisen ainakin kuutamolla, jos katuvaloja ei ole. Kärsivällistä kevään odotusta sinne kauniiseen Norjaan!

  8. Olet kyllä ihan oikeassa siinä, että lumi tuo valoa. Ei se talvi näillä leveysasteilla lyhene, vaikka lunta ei olisikaan.
    Lumen määrä vaan tuntuu niin toivottomalta – varsinkin kun sitä on tän jutun kirjoittamisen jälkeen tullut varmaan vielä melkein puoli metriä lisää…

    Mutta äkkiä se sitten kyllä sulaakin keväällä, vaikka sitä on nyt vaikea uskoa. Mutta kun ei millään malttais…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *