Ikävistä ikävin

Ystävä Suomesta laittoi tässä eräänä iltana WhatsAppiin lähes mustan kuvan ja kysyi, onko meillä täällä yhtä pimeää. Vähän nauratti, koska olin just töistä tullessani ostanut kaupasta otsalampun, tullut kotiin ja nukahtanut sohvalle yli kahden tunnin ”päiväunille”. Joten pimeää on ja uni maistuu.

Erityisen pimeää on myös siksi, että maassa ei ole vielä lunta. Vaikka toisaalta kaipaan lumen tuomaa valoa, olen myös kiitollinen jokaisesta lumettomasta päivästä, joka vie minua taas lähemmäksi ensi kevättä ja kesää.

Ja tämä pääasiassa siksi, että lumi muuttaa työmatkat stressaaviksi. Ja toki vähän pelottaa myös se, kuinka selviäisin oikein lumisesta talvesta tuolla talossani – ja erityisesti niistä aikaisista aamuista.

Viime viikonloppuna saatiin kuitenkin reilusti vettä ( onneksi se ei tullut lumena ), ja talon vieressä oleva pieni sivujoki muuttui koskeksi. Olen raivannut rannasta lepikkoa, niin että koski näkyy nyt kunnolla pihaan.

Tässä on ollut joskus muinoin mylly, ja sen kivirakenteet ovat vielä näkyvissä tuolla rannassa. Niitä ollaan käyty Lille Venin kanssa tutkimassa.

Koska Ivarin reviiri on nykyään tarpeettoman suuri, joudun hakemaan sitä milloin mistäkin naapurin puuliiteristä. Se haluaa ottaa sisäkissana menetetystä ajasta kaiken irti.

Siinä on kuitenkin se hyvä puoli, että se pakottaa minut ulos silloinkin, kun tekisi mieli vain käpertyä sohvan nurkkaan. Kun olin saanut vaatteet niskaan ja lähdin taas kerran ulos iivarinhakumatkalle ( Lille Venn istuu pääasiassa kuistilla tai tulee heti sitä huutaessani ), Ivar tulikin vastaan omalla pihalla.

Kohta jo huomasin iltapäivän hämärässä mittailevani kasvimaan paikkaa, työnsin lapiota maahan ja tutkin maaperää, ja suunnittelin, mitä kukkia istutan mihinkin penkkiin. Usko ensi kesään on siis edelleen vahva.

Mutta yritetään nyt nauttia tästä pimeästä ajasta, kun saa luvan kanssa vetäytyä sisälle jo aikaisin. Vähän reilu kuukausi, niin päivät alkaa taas pitenemään ja edessä siintää uusi kevät ja uusi kesä.

Ja mielummin kuitenkin nämä marraskuun ikävät säät, kuin Kalifornian metsäpalot tai Indonesian maanjäristykset. Ollaan ehkä kuitenkin onnekkaita, kun saadaan asua täällä tylsässä pohjolassa.

”Maailmassa ei ole koskaan järjestystä, eilen oli liian kuumaa ja nyt on liian märkää.” – Hemuli

Hengitetään syvään, lasketaan hartiat ja tehdään se mitä jaksetaan. Ja muistetaan, että aina ei tarvitse olla niin hirveän reipas. Eikä ainakaan marraskuussa.