Lapio multaan, lopultakin

23.4.2019

Aurinko sulattaa hankia vauhdilla. Paikoitellen lunta vielä riittää, mutta olen lopultakin saanut työnnettyä lapion myös multaan. Ei ole mitään terapeuttisempaa, kuin repiä vadelmia juurineen ja kaivaa maata. Etenkin, kun sieltä vatukoitten alta paljastuu syvä ruokamultakerros, joka vilisee lieroja.

Minua vähän varoiteltiin etukäteen, että maa ei taida olla täällä kovin hedelmällistä, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole pitänyt paikkaansa. Mihin tahansa olen lapioni työntänyt, alla on ollut multava maa. Ja mikä parempi: koskematon maa, johon ei ole syydetty ainakaan rounduppia tai keinolannoitteita – se kun on täällä edelleen harmittavan tavallista.

Istuin eilen tovin kesänaapurini terassilla juttelemassa. Hän on jo iäkkäämpi mies, joka on viettänyt täällä lapsuutensa. Sain kuulla tarinoita siitä, mitä kaikkea täällä oli viljelty. Kuinka tuossa omassa purossani oli ennen taimenia, ja kuinka täällä oli talvisin lepäillyt kymmenpäisiä hirvilaumoja ja lukuisia metsäkauriita.

Puroni, joka on vähän isomman joen sivuhaara, on sittemmin ränsistynyt ja kaatuneet puut ovat sen lähes tukkineet niin, että taimenet eivät pääse siihen enää uimaan. Hirvet ja muut eläimet loistavat poissaolollaan, ja entiset kasvimaat ovat muuttuneet pajukoiksi.

Joku voisi ajatella, että se on masentavaa. Itselläni alkaa sormet syyhytä, ja mietin miten asioita voisi palauttaa ennalleen. Ja  voisiko niitä? Ainakin tuon puron pystyy kunnostamaan suhteellisen vähälläkin vaivalla. Ja kasvimaat perustamaan uudestaan.

Palaavatko hirvet ja kauriit, jää nähtäväksi. Mutta projekteja riittää.

 

Harvoin tunnen niin puhdasta iloa ja onnea kuin puutarhassa tai kasvimaalla kaivaessani ja kuopsuttaessani. Selkää saattaa kivistää, polvia särkeä ja hiki valua, mutta silti. Se on ihan parasta terapiaa.

Martti Luther onkin aikoinaan todennut, että parasta hoitoa Saatanan kiusaamalle mielelle, on lannan levitys pellolle. Luther oli oikeassa, ainakin jos minulta kysytään. Mutta saman ovat todenneet myös monet tutkijat: mullassa on bakteereja, jotka tutkimusten mukaan nostavat aivojen serotoniinipitoisuutta ja siten myös mielialaa.

Ainakin itse suorastaan hykertelen onnesta, kun olen nyt parina päivänä saanu lapioida multaa. Eivät ne arkiset ongelmat ole mihinkään kadonneet, mutta tänään tuntuu siltä, että kaikki kyllä järjestyy.

 

 

Pari päivää sitten sain kylvettyä myös ensimmäiset esikasvatettavat siemenet, ja ne kasvavat jo nyt kovaa vauhtia. Sipulikukat nousevat maasta, ja kohta voi poimia ensimmäiset nokkoset lämpimiltä paikoilta.

Elämä tuntuu nyt niin hyvältä. Ihan kiitos kevään, oman pihan ja lapiohommien.

Tällainen väliaikaiskatsaus selkää leputellessa. Lähden vielä hetkeksi jatkamaan pihahommia. Sitten minut on kutsuttu naapurin luo syömään pääsiäisrääppiäisiä ”Tapas Trollhaugen”, eli Peikkokummun tapaksia. Mikä olisi norjalaisempaa.

Mukavaa alkanutta viikkoa. Muistetaan nauttia keväästä – nämä ovat ohikiitäviä hetkiä!