Uusi vuosi, uusi maailma

Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Maailma on melkoisessa turbulenssissa, mutta ehkä tämä johtaa lopulta johonkin hyvään. Se on meistä kaikista kiinni. Ihan jokaisen pienistä teoista ja pienistä ratkaisuista. Minkälaisessa maailmassa haluan elää?

 

Jos astrologeja uskoo, niin varsinainen uusi vuosi on itse asiassa tänään, kun taivaankappaleiden asennoista voi katsoa jonkin uuden ja tosi merkittävän ajanjakson käynnistyvän. Jotain räjähdysherkkää, mullistavaa ja poikkeuksellista on ilmassa. Sen voi toki todeta myös ihan vain uutisvirtaa seuraamalla. Tai melkein vain nuolaisemalla sormeaan ja nostamalla sen ilmaan.

 

Itse en hallitse astrologiaa, mutta katse on silti ollut viime päivinä taivaalla. Täällä on ollut lähes joka päivä toinen toistaan maagisempia näytelmiä, kun helmiäispilvet ovat värjänneet taivaan ihmeellisillä väreillään. Olen useana päivänä seisonut ulkona talon seinään nojaten ja ihmetellen taivaan tapahtumia. Enkä tiedä, onko päällimmäisenä ollut pelko vai ihastus, onko taivas ollut kauneudessaan enemmän pahaenteinen vai toivoa herättävä.

 

 

Joka tapauksessa me olemme keskellä yhä kiihtyvää muutosta, ja hetkittäin tuntuu, että koko maailma on tullut hulluksi. Ihan käsittämättömistä asioista on tullut uutta normaalia. Vaikka nyt jos koskaan tarvittaisiin rakkautta, empatiaa ja toisista välittämistä, ihmiset muuttuvat entistä vihaisemmiksi ja julmemmiksi. Ei toki kaikki, mutta ihan liian monet.

 

On niitä, jotka suoltavat nettiin vihapuhetta, ja sitten niitä, jotka vihaavat näitä vihapuheen levittäjiä. Ja päätyvät molemmat lopulta ihan samalle viivalle. Vihaan ja negatiiviseen energiaan on niin helppo tempautua mukaan, siinä on valtava imu. En voi olla pohtimatta, että kuka tätä kaikkea mestaroi. Hajoita ja hallitse, tiedättehän?

 

 

Mutta nyt on aika olla hereillä ja tarkkailla nimenomaan omaa käyttäytymistään. Olenko itse peilinä valolle vai pimeydelle? Kumpaa haluan tähän maailmaan lisää?

 

Informaatiota tulee niin paljon, että on helpompaa vain lukea otsikot ja reagoida.  Kuitenkin meille syötetään koko ajan ihan puhtaita valheita, eikä ne muutu todeksi, vaikka niitä toistettaisiin kuinka paljon.

 

Olen viime aikoihin asti luottanut melko paljojn ns. viralliseen mediaan, mutta nykyään en ole ihan varma. Nimettömät lähteet, huhut, virallisten tahojen vuodot ja muut epämääräisyydet tuottavat uutisia, joiden todenperäisyyttä ei kukaan voi todentaa.

 

Ja toisaalta meihin vaikutetaan myös sillä, mitä ei kerrota. Kaikki, mitä luemme ja kuulemme uutisista on vain osa totuutta. Se osa, joka meille halutaan kertoa. Se kannattaa aina muistaa. Tarkistaa asiat monista lähteistä, ja punnita lukemansa niin mielessään kuin sydämessään.

 

 

Sodan uhka näyttää juuri nyt väistyneen, mutta Australia palaa. Tarvittiinko todella miljoonien eläinten kammottava joukkokuolema, jotta ihmiset heräisivät? Kärventynyt, nappisilmäinen koala kun ravistelee paatuneintakin ihmistä.

 

Olen itkenyt ihan joka päivä nähdessäni kuvia Australian  tulipaloja pakenevista eläimistä. Tuntenut epätoivoa ja voimattomuutta, välillä suoranaista pahoinvointia. Mutta sitten myös toivoa, kun olen nähnyt australialaisten joukolla rientävän eläinten ja toistensa avuksi. Joku viisas on todennut, että katastrofikuvia katsellessa kannattaa huomio kiinnittää niihin  ihmisiin, jotka laittavat oman elämänsä peliin pelastaakseen muita. Ja niitä ihmisiä on paljon. Hyviä ihmisiä.

 

Täältä pohjoisesta käsin on vaikea auttaa, mutta ihmiset yrittävät. Ympäri maapalloa ommellaan pusseja kenguruille ja neulotaan töppösiä koalakarhuille. Ihmiset rukoilevat, meditoivat ja  lahjoittavat rahaa.

 

Osallistuin itsekin vuoden aluksi internetin kautta organisoituun, Australian puolesta järjestettyyn meditaatioon. Osallistujia oli yli satatuhatta.  Se on melkoinen määrä energiaa, uskoi siihen tai ei.

 

Mutta kannattaa muistaa, että Australia ei ole ainoa paikka, jossa palaa. Nappisilmäiset koalat eivät ole ainoita eläimiä, jotka ovat hätää kärsimässä, niitä löytyy ihan omista lähimetsistäkin.

 

Tämä maailma on pilattu pieni teko kerrallaan. Pieni teko kerrallaan se voidaan myös pelastaa. Kyse on siitä, haluammeko sitä oikeasti ja olemmeko siihen valmiita. Nyt on nimittäin aika toimia.

 

Tällaiset katastrofit ovat nimittäin universumin tapa ravistella meitä. Tämä edellyttää muutosta meissä kaikissa. Luopumista joistain saavutetuista eduista ja palaamista taaksepäin, mutta ei suinkaan kurjaa elämää. Pikemminkin päinvastoin.

 

 

Tänään näin kuvan, jossa Australiassa palaneeseen puuhun kasvoi jo uusi verso, ja maa alkoi taas vihertää. Ehkä maailma nousee tästä kuin Feniks-lintu ikään. Uudempana ja parempana paikkana meille kaikille. Näin toivon. Ja näin myös uskon.

 

Halutessasi voit auttaa myös konkreettisesti. Pienistäkin summista on apua – katastrofi ei ole suinkaan vielä ohi. Kun palot saadaan sammumaan, uhkaa selviytyneitä eläimiä nälkäkuolema. Alla muutamia linkkejä, lisäksi googlaamalla löytyy paljon muitakin vaihtoehtoja.

 

Australia Zoo Wildlife Warriors

 

1300koalaz

 

WIRES Wildliferescue