Ja yhtäkkiä on kesä
Mikä kummallinen kevät. Menee vähän toisteluksi, mutta olo on edelleen vähän epätodellinen ja odottava. Kaikki on niin kuin ennen, mutta mikään ei ole niin kuin ennen. Totesin ystävälleni, että jos joku kaunis päivä ufo laskeutuisi takapihalle, niin en varmaan kauheasti enää hämmästyisi.
Elämä jatkuu, mutta blogin kirjoittaminen, tai oikeammin siihen ryhtyminen tuntuu välillä ylivoimaiselta. Ja joo, eihän mun ole mikään pakko blogia kirjoittaa, mutta kun haluan. En vaan saa aikaiseksi, ja itseä ärsyttää. Ja mitä pidempi tauko, sen vaikeampaa, mutta ehkä se tästä taas lähtee. Olisi nimittäin niin paljon kirjoitettavaa. Mutta ehkä tästä tulee nyt vaan sellainen tilannekatsaus näin alkuun. Jonkinlaista ajatuksenvirtaa, jotta pääsen käyntiin.
Kevät eteni täällä tosi hitaasti – niin kuin kai Suomessakin. Oli kyllä kaunista, mutta kylmää. Mutta nyt on sitten yhtäkkiä kesä, ja kaikki on räjähtänyt kasvuun. Mulle käy vähän samalla tavalla joka vuosi. Odottelen täällä kevään ja kesän saapumista, ja sitten yhtäkkiä se on täällä ja ”kaikki” tekemättä. Tai auttamattomasti myöhässä. Noin kuvaannollisesti, kevät ja kesä yllättää mut aina vähän niin kuin kesken ammukahvien. Niin nytkin.
Tosin mulla tuli vähän kapuloita rattaisiin, kun Ruotsista tilaamani siemenet jäivät jonnekin välille. Post Nord kehoitti korona-kärsivällisyyteen, minä odottelin aikani ja sitten olikin jo liian myöhäistä alkaa kylvää tomaatteja. Nyt se siemenlähetys on palautunut Ruotsiin ja saan onneksi rahani takaisin, mutta suunnitelmat meni vähän uusiksi.
Takapihalla on kuormallinen hevosenlantaa, ja se seisoo siellä koskemattomana, koska en oikein tiedä mitä sille tekisin ja mistä aloittaisin. Se kun on vielä vähän liian tuorettakin. Olen yrittänyt opiskella ja perehtyä siihen, miten hiekkainen peltomaa muutetaan muhevaksi mullaksi, mutta en ole sitä ihan vielä sisäistänyt. Päässä pyörii erilaisia teorioita: permakulttuuria, biodymaamista viljelyä, no dig- menetelmää.
Ainoa, minkä tiedän varmasti on se, että maan kunnostaminen ei tapahdu hetkessä, vaan on prosessi. Joidenkin mukaan prosessi saattaa kestää vuosia, itse toivon pääseväni ainakin alkuun ensi vuonna. Ja toinen asia, minkä olen oppinut (tai ehkä sisäistänyt kunnolla) on se, että kasvimaalla tärkeintä on se, mitä tapahtuu maan alla näkymättömissä. Kaikki lähtee sieltä.
Jos et ole katsonut Yle Areenasta löytyvää ihanaa, kaunista dokumenttia ”Unelmien maatila”, niin tee se ihmeessä. Kertomus siitä, miten yksipuolisesti tehoviljellystä maatilasta muovataan monipuolinen, viljava, luonnollinen systeemi, missä on paikka kaikelle ja kaikille. Yllättäen jopa ”tuhoeläimillä” on tärkeä merkitys kokonaisuuden kannalta. Jos aihe kuulostaa tylsältä, niin dokumentti ei sitä ole. Itse itkin liikutuksesta alusta loppuun.
Olen tehnyt myös syväsukellusta kilppariongelmien saloihin. Mulla on ollut ongelmia kilpirauhasen kanssa jo parikymmentä vuotta. Arvot eivät kuitenkaan ole tarpeeksi vinksallaan, jotta tavalliset lääkärit ottaisivat asian vakavasti. Jossain vaiheessa sitä sitten vain luovuttaa, ja ajattelee, että kai mä vaan olen sitten laiska ja saamaton. Ei jaksa enää tapella. Siitä huolimatta, että hiukset lähtee, paino nousee ja puhti on poissa.
Joku totesi, että kilpirauhasen vajaatoimita tuntuu siltä, kun ajaisi autoa liian pienellä vaihteella, ja juuri siltä minusta usein tuntuu. Sitä joutuu laittamaan ihan hirveästi ylimääräistä energiaa, että saa tehtyä ihan tavallisia arjen asioita. Ja kyse ei ole siitä, että ei haluaisi tai että olisi masentunut. Vaikka kyllä oma saamattomuus välillä masentaakin.
No, uskon siihen, että näissä ongelmissa se avain löytyy yhtä paljon ruokakaapista kuin lääkekaapista, joten itse voi tehdä paljon. Mutta nyt olen alkanut perehtyä asiaan ihan todella ja toivon, että löytäisin ratkaisuja ja saisin vähitellen kadonnutta energiaani takaisin.
Kun nimittäin istuin eilen tuolla pihalla, havahduin taas siihen, miten uskomattoman hienoon ja kauniiseen paikkaan elämä onkaan minut heittänyt. Ja tunsin syvää kiitollisuutta.
Mutta nyt ulos. Täällä on upea kesäpäivä, ja kuukalenterin mukaan paras mahdollinen päivä kylvää ja istuttaa vaikka mitä. Itselle tulee ainakin kurkkuja, erilaisia salaatteja, mangoldia, porkkanaa, kesäkukkia ja varmaan jotain muutakin.
Ja villivihanneksiakin kannattaa poimia just nyt. Syödä horsmaparsaa, nokkosmuhennosta ja kerätä niitä myös kuivumaan talveksi.
Olipa kiva kirjoittaa pitkästä aikaa, oikein hyvää helluntaita kaikille!
6 Comments
Hirnakka
Ei kevään kanssa kannata kilpasille ryhtyä, se menee ihan omia vauhtejaan ja odottaa juhannuksena voittajana maalissa. Nauti jokaisesta hetkestä kun voit. Ja jaksat.
Minulla on heikko ymmärryksen aavistus tuosta mitä sanoit liian pienellä vaihteella ajamisesta, toivon sinulle voimaa kahlata läpi vaikean vaiheen. Se on raskasta aikaa.
Toivottavasti saat helpotusta elämääsi edes ruokavalion kautta, vaikutukset onneksi näkee todella nopeasti. Silloin korjausliikkeetkin voi tehdä hetimmiten. Lääkkeiden kanssa on niin tuskaisen hidasta löytää ensin oikea lääke ja sitten tiitteröidä sille oikea annostus.
admin
Joo, ei vuoden kanssa kannata kilpasille ryhtyä, mutta jos aikoo jotain kasvattaa, sitä pitäis oppia elämään samassa rytmissä luonnon kanssa, ja se on mulla edelleen vähän hakusesssa – kaupunkivuodet ovat tehneet tehtävänsä. Eli siemenet on kylvettävä jotakuinkin oikeaan aikaan ja mustikat poimittava silloin niitä metsästä löytää (mulla on ystävä joka on joka vuosi lähdössä mustikkaretkelle syyskuun lopussa 😀 ) . Luulen muuten, että tämä on aihe, jota pitää miettiä vielä tarkemmin: rytmejä ja elämistä luonnon kanssa samassa tahdissa. Kaupungissa sillä ei ole niin väliä, mutta täällä on. Mutta nautin kyllä – ulkona on nyt ihanaa! Tämä on ihan parasta aikaa.
Kilpirauhasvaivat on tosi pirullisia ja pilaavat monen elämän. Ne tulee niin hiipien ja salakavalasti, että siitä tahmeasta olosta tulee normaalia ja sitä kuvittelee aina olleensa samanlainen. On myös tosi turhauttavaa vakuutella lääkäreille, että jotain on pielessä kun veriarvot on melkein viiterajojen sisäpuolella. Subjektiivisilla oireilla ei tunnu olevan lääkäreille paljonkaan merkitystä.
Itse en edes haluaisi ainakaan ensimmäiseksi lääkettä, mutta olisin kaivannut sitä, että joku ottaisi vakavasti ja antaisi edes jotain ravintoneuvontaa tai olisi sanonut, että ruoalla ja lisäravinteilla on väliä. Ja jos kärsii vajaatoiminnasta, ei aloitekyky välttämättä riitä ottamaan asioista selvää ja muuttamaan elämäänsä, kun sitä tarmoa ei siihen vain ole.
No onneksi nykyään on internet. Mutta varmaan tosi moni kärsii ja elää vajaaliekillä ihan turhaan.
Harmaan torpan emäntä
Sama aikataulu vaiva täälläkin. Olen yrittänyt pitää aina toukokuun alussa kylvö ja lannanlevitysloman, mutta nytpä kevät ei ollut sen kanssa synkronissa. Syksylläkin pitäisi olla sadonkorjuu loma ja kesällä remonttiloma..
admin
Mä olen miettinyt näitä syklejä ja rytmejä viime aikoina paljon. Toki kaupungissakin on vuodenajat, mutta siellä ei tarvitse ajatella paljon muuta kuin vaatekaapin sisältöä. Maalla asuessa nämä tiety aikataulut ovat taas tosi tärkeitä. MIlloin tehdään polttopuut, milloin kyvetään ja milloin niitetään, ja mun on ollut yllättävän vaikea näihin aikatauluihin sopeutua oikein kunnolla. Pitäisi kai alkaa juhlistamaan kaikkia vanhoja juhlapäiviä. Kevätpäivän- ja syyspäiväntasausta, kekriä ja kesäpäivänseisausta…
Marika
Sanotaan että talvi aina yllättää, mutta kummasti se kesäkin osaa yllättää 🙂
Minullakin on kilpparin vajaatoiminta ja vaikka se nyt onkin ollut muutamia vuosia ihan hyvässä tasapainossa pääosin, niin muistan hyvin ne hetket, kun ei vielä ollut lääkitystä – tuntu kuin jalka olisi painanut kolme kertaa enemmän kuin todellisuudessa, tai kuin jokin kuminauha olisi yrittänyt vetää jalkaa aina takaisin alaspäin, kun yritti askeltakin ottaa. Vajiksen oireet ovat sellaisia, joita on vaikea ymmärtää, ellei ole itse kokenut niitä. Paljon tsemppiä!
admin
Joo, tämä on pirullinen vaiva, jota muiden on kyllä vaikea ymmärtää. Olen onnistunut nyt saamaan itseeni vähän ylimääräistä potkua – tosin en tiedä, mikä on auttanut. Toivottavasti tämä on pysyvää…