Ihana kesäkuu

Tänä vuonna tuntuu, että kevät jäi taas välistä ja hypättiin suoraan talvesta kesään. Vasta hetki sitten lapioin vielä lunta ja nyt ollaan jo hetki nautittu kesän ensimmäisistä helteistä. Puutarhassa eletään sitä ”ei tästä tule taaskaan mitään”- vaihetta, josta kirjoitin edellisessä postauksessa. Kaikki tuntuu itävän ja kasvavan niin kovin hitaasti.

Luonto osaa tän homman tänäkin vuonna paremmin kuin minä: kasvimaan ulkopuolella kaikki kasvaa ja kukoistaa, niittykukat aloittelevat kukintaansa ja linnunlaulu täyttää ilman. Tuomet kukkivat helluntaina ja nyt aloittelee pihlajat – luonto on juuri  nyt kauneimmillaan. Alkukesässä on vain jotain niin taianomaista.

Kasvimaalla sen sjaan kasvaa toistaiseksi vain rikkaruohot, mutta nekin onneksi vähän heikosti. Päivällä on paahteista, mutta yöt ovat vielä aika kylmiä ja sadetta ei ole saatu useampaan viikkoon. Just kun selvittiin tulvista ja maanvyöryistä, niin nyt maanviljelijät joutuvat huolehtimaan siitä, että laitumet kuivuvat ja eläimiltä loppuu syöminen heti alkumetreillä. Helppoa ei ole ihmisen elämä (vai tehdäänkö me jotain ihan väärin?).

Joka aamu ensimmäiseksi menen katsomaan, jos kasvimailla olisi havaittavista jotain suorassa rivissä tapahtuvaa kasvua, mutta ainoastaan salaatit ja rucola ovat nousseet. Ja mäkimeirami (tai oregano), joka talvehtii täällä jostain syystä hienosti. Tomaattien suhteen olen oikeasti vähän skeptinen tänä vuonna, mutta jää nähtäväksi. Taimet eivät vaan näytä kovin elinvoimaisilta. Nostin ne kerran jo uudestaan ylös, paransin ja lannoitin maata ja istutin ne uudestaan, mutta saa nähdä. Nihkeältä näyttää.

Mutta hyvä tästä taas tulee. Tai ainakin tarpeeksi hyvä. Eniten iloitsen kuitenkin siitä, että oma elinvoimani tuntuu vähiteleen palaavan usean vuoden nihkeyden jälkeen. Pitkästä aikaa taas nautin puutarhatöistä, enkä vaan toimi puoliksi pakolla ja hampaat irvessä. On ollut surullista, kun asiat, joista on aina eniten nauttinut ja jotka ovat aina ennen tuottaneet iloa, ovat tuntuneet raskaalta puurtamiselta.

Mikä elinvoiman on sitten saanut palaamaan? En ihan tiedä. Varmaan monikin asia. Mutta yksi tärkeä juttu on se, että vaikka maailmassa tapahtuu mitä, niin yritän keskittyä vain tähän lähiympäristöön. Uutisista vilkaisen vaan otsikot, enkä niitäkään joka päivä. Pelko ja huoli, tiedostamatonkin, on asia, joka syö energiaamme ja elinvoimaamme tasaisesti ja varmasti.

Joten varsinkin nyt kesällä: jättäkää uutiset katsomatta. Nauttikaa auringosta, älkääkä miettikö melanoomaa. Grillatkaa, älkääkä miettikö karsinogeenejä. Antakaa voikukkien kasvaa ja jättäkää roundupit kaappiin. Antakaa luonnon hoitaa. Pukeutukaa kevyesti ja älkää miettikö mahdollisia ylikiloja. Tavatkaa perhettä ja ystäviä. Menkää lavatansseihin ja syökää jäätelöä. Ja muistakaa hengittää syvään kesän tuoksuja.