Perspektiiviä hakemassa
Olin eilen vakaasti päättänyt tehdä keittiössä perusteellisen siivouksen. Olin päättänyt, että vaikka kuka ehdottaisi mitä ja pyytäisi vaikka mihin, en lähtisi. Nyt pysyisin päätöksessäni. Olen nimittäin toisinaan melkoisen impulsiivinen toimissani, ja asiat jäävät usein kesken. Varsinkin vähän epämieluisat sellaiset.
Iltapäivällä kesken jääkaapin pesun tuli puhelu ystävältä: mitä jos kivettäisiin tuonne omalle vuorelle? Ei tarvinnut kauan miettiä, tai oikeammin en miettinyt varmaan ollenkaan. Jääkaapin pesu jä kesken, ovi kiinni ja vaatteiden vaihtoon. Oli nimittäin vähän kiire, että ehdittäisiin tehdä reissu ennen iltahämärää. Se siitä päätöksestä ja keittiön siivoamisesta.
No, olen yleensä kivennyt tuonne lähivuorelle ainakin muutaman kerran vuodessa, mutta tänä vuonna se on jäänyt väliin. Olen sitä kyllä suunnitellut, mutta sitten nousu on vaan alkanut tuntua liian jyrkältä, tai väliin on tullut jotain muuta tärkeämpää. Jos en nyt olisi lähtenyt, niin sitten se olisi varmaan jäänyt kokonaan tältä vuodelta.
En ole ollenkaan huippukunnossa, joten nousu meni vähän veren maku suussa. Ei tuo nyt mikään hirveän korkea vuori ole, tai edes erityisen pitkä nousu, mutta melkoisen jyrkkä. Siinä mennään kuitenkin reilu tunti suht jyrkkään ylämäkeen, ja kyllä se äkkiseltään tekee tiukkaa. Kun päässä alkoi surista, niin sitten piti pitää taukoa. Mutta jaksoin, koska tiesin, miten palkitseva reissu on kyseessä. Ja koska oli toinen tsemppaamassa.
Ollaanhan me sitä paitsi tehty toi reissu kerran lähes metrisessä hangessakin… Tosin silloin meni kolme tuntia.
Mutta olihan se taas hienoa! Ihana endorfiinihumala yhdistettynä noihin maisemiin. Olen enenkin todennut, että vuorella ja meren rannalla seisomisessa on jotain samaa: asiat menevät oikeisiin mittasuhteisiin ja sitä tuntee itsensä hyvällä tavalla pieneksi. Kokemuksessa on jotain puhdistavaa.
Sama euforia on jatkunut vielä tähänkin päivään. Jääkaappi on nyt pesty, mutta muuten keittiön suursiivous jatkuu sitten joskus. Impulsiivisuus ei ole usenkaan hyvä asia, mutta spontaanius usein on. Ja tämä reissu menee nyt spontaaniuden piikkiin.