• Uncategorized

    Ihana Rooma

        Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidempään, tietävät, että Rooma on minulle SE juttu. Kaupunki, johon palaan aina uudestaan. Yleensä näin syksyllä. Tänä vuonna reissu jää väliin ja se tuntuu melkein fyysisenä kipuna, mutta joskus näin. Nyt ei vain onnistunut. Mutta vaikka ei tule jokasyksyistä reissua, niin tulee jokasyksyinen Rooma-postaus. Kuviahan mulla riittää. Tiedän, että Rooma jakaa ihmisiä. Joillekin se näyttäytyy vain likaisena ja meluisena turistirysänä, mutta sitten on meitä, jotka kaupunki onnistuu lumoamaan kaikista ongelmistaan huolimatta. Kun syksyinen matka jää nyt tekemättä, niin olen miettinyt, että mitä kaipaan eniten? Mitä on ne hetket, jotka muistan? Mikä Roomassa oikein on se juttu juuri minulle? Tein pienen listauksen, joka…

  • Elämää maalla,  Uncategorized

    Kissan kuolema

    Tiesinhän minä sen päivän koittavan. Sitten kun huonoja päiviä on enemmän kuin hyviä, on aika sanoa hyvästi. Eläinlääkäri tuli kotiin kolme viikkoa sitten ja Inestä ei enää ollut. Nyt on vain nuo pojat, Ivar ja Lille Venn. Helpotus ja hirveä ikävä sekoittuvat toisiinsa. Kissan kuolema on asia, jota ei halua kertoa oikein kenellekään. Yksi kissa, mitä siitä. Ota uusi. Voi miten vähän ihmiset ymmärtävätkään. 14 vuotta on kuulkaa pitkä aika nukkua pää samalla tyynyllä, ja jälkeen jäänyt tyhjä tila on paljon suurempi kuin yhden kissan kokoinen. Se on valtava.       Ines oli sievän ulkokuorensa takana suuri persoonallisuus. Rautainen tahto ja järkkymätön itsetunto pehmeässä ulkokuoressa. Kultainen kissa, joka rakasti…