-
Punaisesta langasta ja sen katoavaisuudesta
Ulkona sataa ropisee vettä. Lille Venn kääntyi ovella ja painui takaisin sänkyyn nukkumaan. Ivar juoksee edestakaisin ulos ja sisään, ja joudun kuivamaan sen turkkia ja tassuja froteepyyhkeelllä kuin koiran ikään. Nyt se taas katosi sateeseen. Ulkoilujensa välissä se ajankulukseen juoksi läppärini yli, ja se ensimmäinen kirjoittamani teksi katosi taivaan tuuliin. Ihan niin kuin se punainen lanka, josta olin kirjoittamassa. Aika symbolista. Luin nimittäin eilen jostain, että löydettyäsi sen kuuluisan punaisen langan (mitä ikinä se koskeekaan), pidä siitä kiinni, äläkä päästä katoamaan. Se nimittäin katoaa, jos sitä ei vaali eikä sen ääreen pysähdy. Siitä pitää muistutella itseään, koska muuten sen joutuu etsimään aina uudestaan. Tämä resonoi ainakin oman elämäni kanssa. Elämässäni on ollut useita…
-
Minäkö rohkea?
Moni on ehkä huomannut Kodin kuvalehden tekemän henkilöjutun minusta, eli ihmisestä tämän blogin takana. Jos et, niin käy lukemassa se täältä. Vähän jännitti etukäteen, mutta siitä tuli kiva. Toimittaja oli taitavasti punonut aika monipolvisen tarinani loogiseksi kokonaisuudeksi. Aihe kiinnostaa kovasti, koska todella monet uupuvat ja kaipaavat muutosta. Ehkä suurtakin sellaista. Meidät on saatu haluamaan niin paljon, vaikka oikeasti tarvitsemme niin vähän. Ja väsytämme itsemme siinä oravanpyörässä loppuun. Mutta ei meissä mitään vikaa ole. Maailmassa on. Haastatteluni on herättänyt paljon kommentteja ja kysymyksiä. Yksi ja sama sana toistuu monessa paikassa: rohkeus. Olitpa rohkea. Olen ehkä tehnyt rohkeita ratkaisuja, mutta en ole koskaan tuntenut itseäni erityisen rohkeaksi. Luin eilen instagramista jotain, joka sanoittaa tosi hyvin ja kauniisti myös…
-
Kuinka oikein olen tänne päätynyt?
Tänne on luvattu runsaita sateita seuraavan vuorokauden ajaksi, ja se tarkoittaa kevättulvaa. Sateet saavat lumet sulamaan myös huipuilta, ja metsät ja rinteet täyttyvät pienistä ja vähän suuremmistakin vesiputouksista. Linnunlauluun sekoittuu jatkuva veden pauhu ja kohina. Vähitellen vesi virtaa tänne laaksoon asti, ja saa joet tulvimaan. Myös tuo oma pieni koskeni on jo nyt kasvanut ihan eri volyymiin, kuin aikaisemmin. Välillä veden mukana lähtevät myös maat vyörymään, ja niinpä säätiedotuksessa onkin tällä hetkellä varoitus paitsi tulvista, niin myös maanvyöryistä. On niin monta asiaa, joita en tiennyt, kun tänne muutin. Vesiputoukset, maanvyöryn ääni kivimassojen vyöryessä vuorten rinteiltä, rinteitä pitkin kiipeilevät sumupilvet. Vaikka luonto on täällä on monella tapaa hyvin samanlainen kuin Suomessa, niin silti se on niin erilainen.…
-
Muutama sana elämänmuutoksesta
Oman elämänmuutokseni, eli Norjaan muuton, tiimoilta olen saanut yksinkertaistaen kahdenlaista palautetta. Osa on ihaillut rohkeuttani ja ihmetellyt, miten oikein uskalsin tehdä niin suuren elämänmuutoksen ja vielä tässä iässä. Toiset ovat asettuneet vähän puolustuskannalle: kyllä hekin, mutta… Tai helppohan sinun on kun… Ja sitten todennäköisesti on vielä se kolmas ryhmä, joka on hiljaa odotellut, että palaan maitojunalla takaisin. No, olin ehkä rohkea, mutta se ei tarkoittanut sitä, että en olisi pelännyt. Päätöksen tehtyäni heräsin lukuisia kertoja yöllisiin kauhukohtauksiin. Olin paniikissa ja mietin, mitä olin tekemässä. Olinko tullut hulluksi? Pelotti aivan älyttömästi. Minulla ei ollut lapsia tai miestä hidastamassa, mutta minulla oli monenlaisia muita siteitä ja sitoumuksia, jotka jouduin rikkomaan. Ihmisiä, joille jouduin tuottamaan pettymyksen. Tunsin…
