-
Istu alas, laske hartiat ja hengitä syvään
Valmistelen täällä lähtöä talvisesta Norjasta sateiseen ja tuuliseen Helsinkiin joulunviettoon. Mutta silti on mukavaa lähteä. Joulu läheisten kanssa on kuitenkin aina joulu läheisten kanssa, satoi tai paistoi. Olemme päättäneet, että lahjoja ei tänä vuonna osteta – ainakaan montaa. Mullahan on niitä syyskuisen villasukkatehtaani tuotoksia, joille pitää löytää sopivat jalat, mutta ehkä niitä ei lasketa. Tiedän myös, että siskoni on ostanut minulle kirjan, eikä se millään malttaisi olla kertomatta mikä kirja se on – vihjeitä tippuu joka puhelussa. Naurattaa, että vaikka me oltaisiin kuinka vanhoja, niin silti me ollaan tosi samanlaisia kuin joskus silloin lapsena. Mutta nautitaan joulusta ja muistetaan, että tärkeintä on yhdessäolo. Ei…
-
Elämän arvoristiriitoja
Meillä oli töissä tänään julebord, eli jouluateria. Olen tässä vuosien varrella tietenkin maistellut joitain norjalaisia jouluerikoisuuksia, mutta en ihan näin pitkän kaavan mukaan. Hyvää oli norjalainenkin jouluruoka ja yhteistä suomalaisen vastineensa kanssa on ainakin se, että myös norjalaista jouluruokaa syödään liikaa ja siitä tulee ähky. Ja se, että se on tosi lihapitoista. Ne, jotka ovat seuranneet blogiani jo pidemmän aikaa, muistavat, että olen mm. osallistunut vegaanihaasteeseen . Se ei sujunut ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta opin paljon uutta. Olen senkin jälkeen pohtinut paljon lihansyönnin eettistä puolta, koska kyllä se on nimenomaan se eettinen puoli, joka minua eniten kirpaisee, liha kun maistuu edelleen hyvältä. Eläinperäisen ravinnon syöntiin vain liittyy niin paljon…
-
Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Tätä ehkä toisenkin.
Aika usein kuulee sanottavan, että joka päivä, tai ainakin joka viikko, pitäisi tehdä jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Erittäin hyvä neuvo omastakin mielestäni noin periaatteessa, mutta kuinka moni sitä toteuttaa? En ainakaan minä kovin usein. Tuttu kun on turvallista ja uusissa asioissa piilee aina se epäonnistumisen vaara. Sitten saattaa käydä niin kuin minulle näiden lumikenkien kanssa. Siitä on ainakin 15 vuotta kun suunniteltiin lumikenkäsafaria Nuuksiossa. Silloin suli lumet, ennen kuin saatiin suunnitelma toteutusasteelle, ja niin kävi kaikkina talvina senkin jälkeen. Tämä onkin ollut jo pitkään sillä ”to do”-listalla. Tai oikeammin tämä on ollut sillä ”pitäisi”-listalla, eikä ole ehkä juuri sen takia toteutunut. Ja…
-
Epäonnistumisen häpeä
Eilen tänne tuli lumimyräkkä ja lunta tuli päivän aikana lähemmäs 40 senttiä. Toteutin omaa neuvoani, että vaikka sohva houkuttelisi, niin kannattaa lähteä liikkeelle. Varsinkin koiranilmalla. Kävelin tunnin koskemattomassa hangessa lumen tuiskuttaessa ja napsin valokuvia valkoharmaasta maisemasta. Oli siellä oma kauneutensa, vaikka värit olivat aika vähissä. Ainoa valopilkku oli aura-auton keltainen valo. Kävelystä intoutuneena katsoin Youtubesta monta filminpätkää ruotsalaisesta, käsittämättömän taitavasta akvarellitaiteilija Lars Lerinistä. Inspiroiduin, ja yritin maalata noita valkoharmaita maisemia akvarelleilla – eihän se niin vaikeaa voi olla. No juu. Itselläni on kummallinen tapa ajatella, että heti pitäisi olla hyvä, tai mielellään enemmänkin. Jos se ensimmäinen akvarellityö ei onnistu, niin totean, että olen huono, ei kannata. Olen…
