• Elämää maalla

    Yksi on poissa

    Eilen oli kovin surullinen päivä. Sunnuntaina yksi näistä pihamme hevosista, Vilja, tuli tiensä päähän. Viljan piti olla se nuorin ja tervein, mutta toisin kävi. Se oli vaivainen jo tullessaan, eikä ymmärrykseni riitä ihmisille, jotka myyvät sairaan hevosen kylmästi eteenpäin. Sitä on hoidettu ja seurailtu jo jonkin aikaa, mutta nyt tehtiin sitten se ainoa oikea ratkaisu. Se sai kuolla kotonaan ja nopeasti. Mutta Blesenillä on ikävä. Sen lauma on hajonnut ja suurin rakkaus on poissa. Se hirnui koko eilisen päivän ikäväänsä, taivas oli harmaa ja satoi vettä. Kilit kurkkivat pelokkaana tallin ovella. Kai nekin ymmärsivät, että joku ei ollut nyt kohdallaan. Harmaa ja masentava pilvi roikkui koko paikan yllä. Blesen on…

  • Elämää maalla

    Kaikessa rauhassa

    Vähän hämmentyneen oloiset peipposet kävelevät metrisellä hangella ja miettivät, että mikä ei täsmää. Se ensimmäinen viritteli lauluaan jo muutama päivä sitten, mutta lumisade on hiljentänyt senkin. Tämä kevät etenee niin kovin hitaasti. Toisaalta se sopii minulle, koska elämä on viimeiset kaksi viikkoa ollut muutenkin kuin hidastetusta filmistä. Jokainen liike pitää tehdä harkiten ja hitaasti. Paikallaan ei voi pysyä kovin kauan, koska liike  todellakin tuntuu olevan parasta lääkettä. Tämä kaksiviikkoinen on ollut myös hyvää ja terveellistä vieroitusta netistä ja somesta – kun ei ole pystynyt istumaan aloillaan juuri viittä minuuttia kauempaa ja pehmeään sohvannurkkaan käpertyminen on edelleen vain haaveissa. Mutta kyllä se tästä. Kevät etenee ja selkä paranee, vaikkakin hitaasti.  …

  • Mieli ja hyvinvointi

    Luksusnarinaa?

    Luin aamulla Maaret Kallion ajatuksia herättävän kolumnin luksusnarinasta. Siitä, kuinka me narisemme ja valitamme ihan pienistä arkisista vastoinkäymisistä, vaikka tämä meidän tavallinen arki on suurelle osalle maailman ihmisistä vain kaukainen unelma. Luksusnarina on termi, joka jää varmasti elämään. Olen itsekin kirjoittanut turhasta valittamisesta viime syksynä,  ja siitä, miten valittaminen on ihmeellisen koukuttavaa. Edellisessä postauksessakin sivusin samaa aihetta. Onko pieni tyytymättömyys sitten ihmisen perusominaisuus vai ollaanko me länsimaiset ihmiset vain niin poispilattuja?     Tänään aloin miettiä sitä, että onko meistä ehkä tehty tyytymättömiä valittajia? Koko länsimainen kulutusyhteiskuntahan perustuu siihen, että me ollaan aina vähän tyytymättömiä. Jos emme olisi, ei meillä olisi tarvetta myöskään kuluttaa ja ostaa koko ajan uutta. Mistä…

  • Puutarha ja piha

    ja taas mennään…

      En ole menossa mihinkään konkreettisesti, mutta mieli menee jo kesään ja kuinkas muuten: viljelyksiin. Viime kesän kasvimaakatastrofin jälkeen olin jo päättänyt, että ei tänä vuonna, mutta kun on se puutarhahulluus… Viime vuonna ( ja jo aikaisemminkin ) olen kipuillut sen kanssa, että  minulla ei näin vuokra-asujana ole omaa puutarhaa, jota voisin vuosi vuodelta rakentaa. Mutta se on taas kerran vain mieleni luoma kuvitteellinen este ja veruke. Olen nimittäin erittäin pätevä kehittelemään näitä syitä olla tekemättä jotain. Ja jos jotain saankin aikaiseksi, sisälläni on usein pieni tyytymättömyys, koska asiat voisivat olla vielä paremmin tai jotenkin eri tavalla.     Kuvissa on viljelyksiäni muutaman vuoden takaa. Silloinkin olin koko ajan vähän…