-
Elämän virtaa
Vaikka blogissa on ollut hiljaista, niin elämässä ei niinkään. Huolimatta siitä, että talvi ei päivien pitenemisestä huolimatta meinaa hellittää otettaan, niin elämä tuntuu aika hyvältä. Tosin vuokraisäntäni naureskeli kahvipöydän ääressä, että pihalta kuuluu joka aamu ”pärkkele”, kun Hanne taas kerran kaivaa autoaan lumesta. Voimasanat sinkoilee kyllä aika monessakin pihassa, koska norjalaisiltakin meinaa huumorintaju loppua. Täällä ei ole ole ollut viiteenkymmeneen vuoteen näin paljon lunta. Kirjoitinkin viimeksi, että kun kropan jumit aukeaa, niin energia lähtee virtaamaan ihan eri tavalla. Viime aikoina on tuntunut siltä, että se ”virtaaminen” ei pysähdy pelkästään kehoon, vaan asioita alkaa tapahtua koko elämässä. Yhtäkkiä ihmiset haluavat ostaa maalauksiani, töissä tapahtuu erinäisiä juttuja ja sitten vielä…
-
Kaikki nämä päivät, jotka tulivat ja menivät
Kaksi eri reissua. Ihmisiä, joiden kanssa jaoin hetken ylämäet ja alamäet. Epämukavuuden, kylmyyden, voitonriemun huipulle tultaessa ja huikeat maisemat. Menneenä viikonloppuna sain kaksi kuolinviestiä, kaksi reissukaveria on poissa. Toinen oli ehtinyt vaeltaa jo pidempään, toinen jatkoi matkaansa ihan liian aikaisin. Sytytin molemmille kynttilät ja pyysin siunausta matkalle, jonka he joutuvat tekemään nyt yksin. Vaikka molemmat olivat elämässäni vain hetken, molempien kuolema kosketti minua. Tai ehkä on oikeampaa sanoa, että molempien elämä kosketti minua. Toivon, että he kuulevat ajatukseni siellä jossain. Nuo välillä rankatkin reissut vuorille nimittäin yhdistävät ihmisiä ihan erityisellä tavalla. Olo on vähän haikea ja surullinen. ”Kaikki nämä päivät, jotka tulivat…
-
Talvilomaa ja kilivauvoja
Talviloma vei mennessään ja blogitauko venähti vähän aiottua pidemmäksi. Oli kuitenkin niin harvinaisia ja arvokkaita vieraita, että koko blogi yksinkertaisesti unohtui vähäksi aikaa. Mutta ehkä sen kuuluu niin mennäkin aina joskus. Kaikkea ei tarvitse kirjata ylös tai edes kuvata – puhelinkin nimittäin unohtui monta kertaa kotiin. Vaikkapa juuri silloin kun tavattiin kävelyllämme kaksi hirveä. Tämä laakso teki taas tehtävänsä ja vieraat nukkuivat hyvin ja saivat levätä. Helmikuu lomakuukautena rajoittaa tekemisen määrää – varsinkin kun ei ollut suksia tai lumikenkiä. Mutta rauhalliset kävelyt, hevosten paijailut ja vuohivauvojen pusuttelut tuntuivat olevan tarpeeksi. Ja tietenkin yhdessä syöminen ja oleminen. Itse sitä aina huolehtii, että vierailla olisi tarpeeksi tekemistä, näkemistä ja kokemista,…
-
Viikkokatsaus saman otavan alta, viikko 7
Pohdittavaa: `Kaikki nämä päivät jotka tulivat ja menivät. En tiennyt että ne olivat elämä.` – Stig Johansson – Miten usein sitä sortuukaan ajattelemaan, että elämä on jossain muualla tai joskus muulloin. ”Sitten kun…”, ”jos vain…” Viikon ilo: Kuusi talliin ”ilmestynyttä” kiliä. Tulevia maisemanhoitajia. Puhdasta iloa ja riemua ja ihan parasta terapiaa. Olen yrittänyt ottaa kuvia, mutta liikkuvat niin vikkelästi ja haluavat pussailla, ettei oikein onnistu. Sain kuitenkin tallennettua leikkiä vähän videolle. Käy katsomassa instagarmissa. Viikon linkki ja vinkki: Kevät on täällä ennen kuin huomataankaan, ja nyt on oikea aika alkaa miettiä myös kaikkea sitä, mitä luonto meille tarjoaa ihan ilman puurtamista, eli luonnoyrttejä ja villivihanneksia. Erinomainen paikka tutustua aiheeseen on…
