-
Suruja ja iloja
Sama kuva kuin edellisessä postauksessa, mutta yksi on laumasta poissa. Eilen paijailin taas yhden hevosen vihreämmille laitumille. Vanha Stjerne oli kaatunut suohon ja vaikka se sieltä nostettiin kuivalle maalle, ei se enää jaksanut nousta jaloilleen. Yli kolme tuntia olin mukana silittelemässä sen päätä ja kannustamassa, mutta sen aika oli tullut. Juuri edellisenä yönä olin taluttanut sitä takaisin tarhaan kun se karkasi Blesenin kanssa pihalle kirmailemaan vähän jo jäykillä jaloillaan. Vaikka se oli jo vanha, sillä oli edelleen pilkettä silmäkulmassa. Se ei koskaan tuntunut niin piittaavan muista hevosista, mutta oli lopultakin saanut itselleen sydänystävän uudesta Karella- tammasta, joka ei olisi halunnut väistyä sen viereltä viimeisilläkään hetkillä. Stjerne-kulta. Se olisi halunnut vielä…
-
Hitaasti hyvä tulee
Kun tieto muutostani varmistui, niin ajattelin, että no nyt riittää ainakin blogiin päivitettävää. Riittäisihän sitä, mutta kun ei riitä aika, tai pikemminkin ehkä energia. Täällä on nautittu ihanasta helteisestä alkukesästä. Lämpötilat on paukutelleet monena päivänä yli kolmessakymmenessä. En ole valittanut kertaakaan, vaan nauttinut ihan täysillä, mutta kyllähän tuollaiset lämpötilat syö energiaa ja työtehoa. Muutto siintää edelleen hamassa tulevaisuudessa, koska remontti ei etene aikataulussaan ( milloin ne etenee? ). Keittiöön asennetaan ”uutta”, käytettynä ostettua keittiötä. Se on ihan ok, niin pitääkin. Mutta tällaisessa palapelissä käy usein niin, että entiset pöytätasot ei sovikaan, ja pitää tilata uudet. Se kestää. Kun uudet tasot on saapuneet, todetaan, että ei niin hienoihin tasoihin voi asentaa…
-
Saat sen mistä luovut
Täällä, niin kuin Suomessakin, kesä suorastaan rysähti niskaan. Siitä ei ole kauan, kun arvailtiin, josko lumet sulaisi juhannukseen mennessä, mutta paljon ei silloin tiedetty. Täällä on täysi kesä, vaikka juhannukseen on vielä melkoisesti aikaa. Pitäisi raivata ja pakata täällä kohta entisessä kodissa, maalata siellä uudessa ja sitten vielä yrittää saada sitä puutarhaakin aikaiseksi, enkä oikein tiedä, mistä aloittaisi. Maalaamisia pitää sovitella puuseppien ja putkimiesten aikataulujen mukaan, puutarhatöitä hidastaa tällä hetkellä veden puute, ja näitä pakkaushommia… no, niitä hidastaa ainoastaan se, että ne huvittavat vähiten. Asiat menevät kuitenkin eteenpäin, hitaasti mutta varmasti. Keittiö on nyt maalattu, lehtikaalin ja sellerin taimet istutettu ja pakkaamistakin ainakin suunniteltu (olen kaivanut mainion Konmari- kirjan kirjahyllystä,…
-
Kun aika pysähtyi
Vuokraamani talon pihapiirissä on vanhempi mökki, joka on periaatteessa myös käytössäni – niin kuin kaikki pihan rakennukset. Ovi on ollut lukossa, enkä ole päässyt aikaisemmin sisälle. Olen suunnitellut siitä itselleni maalausateljeeta ja kaikkea mahdollista. Yrittänyt kurkkia ikkunoista. Eilen ovi oli sitten auki ja pääsin vihdoinkin sinne sisälle katsomaan. Pysähdyin kuitenkin kynnykselle kuin seinään, ei sinne niin vain rynnätty. Piti sanoa ”God dag” ja melkein niiata. Tunnelma oli ihan käsittämätön. Aika oli pysähtynyt jonnekin kauas, kauas menneisyyteen. Ensimmäinen ajatukseni oli, ettei täällä voi mitään tehdä, toisten kodissa. Ainakaan mitään ei saa muuttaa eikä mitään viedä pois. Kävelin ympäriinsä ja silittelin vanhoja seiniä. Tämä oli enemmän kuin museo.…
