-
Hitaasti hyvä tulee
Kun tieto muutostani varmistui, niin ajattelin, että no nyt riittää ainakin blogiin päivitettävää. Riittäisihän sitä, mutta kun ei riitä aika, tai pikemminkin ehkä energia. Täällä on nautittu ihanasta helteisestä alkukesästä. Lämpötilat on paukutelleet monena päivänä yli kolmessakymmenessä. En ole valittanut kertaakaan, vaan nauttinut ihan täysillä, mutta kyllähän tuollaiset lämpötilat syö energiaa ja työtehoa. Muutto siintää edelleen hamassa tulevaisuudessa, koska remontti ei etene aikataulussaan ( milloin ne etenee? ). Keittiöön asennetaan ”uutta”, käytettynä ostettua keittiötä. Se on ihan ok, niin pitääkin. Mutta tällaisessa palapelissä käy usein niin, että entiset pöytätasot ei sovikaan, ja pitää tilata uudet. Se kestää. Kun uudet tasot on saapuneet, todetaan, että ei niin hienoihin tasoihin voi asentaa…
-
Flowerpower
Jos ja kun puhutaan siitä, miksi talvi on hankalaa tai ikävää aikaa, puhutaan usein pimeydestä ja kylmyydestä. Usein myös siitä, kuinka vaikkapa lumentulo saattaa tehdä elämästä hankalaa. Mutta vähemmän puhutaan siitä, minkälaisessa aistityhjiössä me pohjoisen ihmiset talvisin oikein eletään. Ajattele vaikka: kesään kuuluu linnunlaulu, laineiden liplatus, maan ja kukkien tuoksu, sateen äänet ja kaikkialla olevat värit, puhumattakaan kesän voimakkaista mauista. Talvi taas on valkoista ja harmaan eri sävyjä, hiljaisuutta ja tuoksuttomuutta. Tomaatitkin maistuvat valjuilta. Ei ihme, että joulu on tuoksuineen ja väreineen monelle niin tärkeää aikaa. Talvessa on oma hienoutensa, mutta kuinka tällainen kuukausia kestävä aistityhjiössä eläminen oikein vaikuttaa ihmismieleen? Toki me eletään talvisinkin keinotekoisten…
-
ja taas mennään…
En ole menossa mihinkään konkreettisesti, mutta mieli menee jo kesään ja kuinkas muuten: viljelyksiin. Viime kesän kasvimaakatastrofin jälkeen olin jo päättänyt, että ei tänä vuonna, mutta kun on se puutarhahulluus… Viime vuonna ( ja jo aikaisemminkin ) olen kipuillut sen kanssa, että minulla ei näin vuokra-asujana ole omaa puutarhaa, jota voisin vuosi vuodelta rakentaa. Mutta se on taas kerran vain mieleni luoma kuvitteellinen este ja veruke. Olen nimittäin erittäin pätevä kehittelemään näitä syitä olla tekemättä jotain. Ja jos jotain saankin aikaiseksi, sisälläni on usein pieni tyytymättömyys, koska asiat voisivat olla vielä paremmin tai jotenkin eri tavalla. Kuvissa on viljelyksiäni muutaman vuoden takaa. Silloinkin olin koko ajan vähän…
-
Kasvimaakatastrofi
Olen tässä odotellut tuulista poutapäivää, että voi nostaa sipulit maasta. Niiden olisi hyvä kuivahtaa tuulessa ulkona. Luovutin ja kävin hakemassa ne tuohon ruokapöydälle paperin päälle kuivumaan – ehdin juuri ennen sadetta. Tämä olisi katovuosi, jos elämä olisi omista viljelyksistä kiinni. Nyt tämä on vain kasvimaakatastrofi. Laitoin tänään kasvimaan alustavasti talviteloille, ja olisi itkettänyt jos ei olisi naurattanut. Kyllä sitä taas miettii, että mitä ihmeen järkeä tässä on? Ainakaan näissä viljelyksissä tuolla pellon laidassa. Kuten kuvista näkee, olen luovuttanut jo aikoja sitten ja kitkeminen on jäänyt. Ei huvittanut kitkeä penkkejä, jossa mikään ei kasvanut. Lähestulkoon kaikki epäonnistui, mikä enemmän mikä vähemmän. Aika moni juttu totaalisesti. Yleensä takuuvarma mangoldi ei…
