-
Kärsimätön puutarhuri
Jossain on joskus tutkittu, että sosiaalisen median käyttö ei lisää onnellisuutta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ei se nyt ihan niin suoraviivaista taida olla, mutta pakko tunnustaa, että viime päivinä instagramin ja facebookin selailu on herättänyt minussa hienoista kateutta. Täällähän on ollut tosi keväistä. Aurinko paistaa, lämpötilat ovat olleet vähän plussan puolella ja linnut visertelee keväisesti. Aika täydellinen kevätsää siis, niin kuin taitaa olla koko pohjolassa ( ihan pohjoista lukuunottamatta). Mutta kun plussakelit sai täällä lumet vyörymään katoilta ja synnyttivät seinustalle reilusti yli metriset kinokset entisten lisäksi, niin aika monessa paikassa näyttää jo krookukset kurkistelevan seinustoilla. Omat krookukset nukkuvat vielä syvällä hankien alla, ja taas huomaan miettiväni, että olisiko sittenkin…
-
Puutarhaunelmat ja kaalimaan kakarat
Uskollisimmat lukijat muistavat minun kirjoittaneen täällä näistä puutarhaunelmista jo monena vuonna. Unelmat ovat jääneet yleensä vain unelmiksi – yhtenä kesänä sain aikaiseksi komean kasvimaan, mutta muuten kaiken puurtamisen tuloksena on ollut eri mittaluokan epäonnistumisia. No, en ota näitä niin vakavasti, mutta kun sain keväällä tietää, että pääsen muuttamaan tähän taloon, ajattelin, että no nyt! Niin vähän tiesin, mitä kesä tuo tullessaan… Tässä vaiheessa minulla oli vielä unelma ja suuret suunnitelmat. Jos ei vielä puutarhan, niin ainakin kasvimaan suhteen. Muuttopäivämäärä siirtyi jatkuvasti, mutta ajattelin, että se ei estä minua perustamasta kasvimaata. Vaikka vesi ei ollut vielä kytketty, saisin kyllä vettä ohi virtaavasta purosta. Sitten tuli vuosisadan hellekesä. Ohi virtaava puro osoittautui…
-
Matka jatkuu
Jotkin asiat ovat sellaisia, että ne haluaa pitää jonkin aikaa vain itsellään. Niissä on jotain niin tärkeältä ja merkittävältä tuntuvaa, että ajatusta haluaa helliä lähinnä vain omassa päässään. Tämän päätöksen, niin kuin elämäni kaikki suuremmat päätökset, tein ihan itse, neuvoja paljon kyselemättä tai ainakaan kuuntelematta. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin rynnännyt tähän suin päin, vaan mietin asian varmasti etu- ja takaperin. Pelko huusi korvaan ”EI”, järki: ”No ei”, mutta sydän kuiskasi koko ajan ”Kyllä!”. Ja sen verran olen tässä elämäni varrella oppinut, että sitä kuiskausta kannattaa yleensä kuunnella. Sydämen äänessä on sellainen piirre, että se ei useinkaan huuda, vaan kuiskaa. Pelko on se, joka huutaa, ja sydämen…
-
Flowerpower
Jos ja kun puhutaan siitä, miksi talvi on hankalaa tai ikävää aikaa, puhutaan usein pimeydestä ja kylmyydestä. Usein myös siitä, kuinka vaikkapa lumentulo saattaa tehdä elämästä hankalaa. Mutta vähemmän puhutaan siitä, minkälaisessa aistityhjiössä me pohjoisen ihmiset talvisin oikein eletään. Ajattele vaikka: kesään kuuluu linnunlaulu, laineiden liplatus, maan ja kukkien tuoksu, sateen äänet ja kaikkialla olevat värit, puhumattakaan kesän voimakkaista mauista. Talvi taas on valkoista ja harmaan eri sävyjä, hiljaisuutta ja tuoksuttomuutta. Tomaatitkin maistuvat valjuilta. Ei ihme, että joulu on tuoksuineen ja väreineen monelle niin tärkeää aikaa. Talvessa on oma hienoutensa, mutta kuinka tällainen kuukausia kestävä aistityhjiössä eläminen oikein vaikuttaa ihmismieleen? Toki me eletään talvisinkin keinotekoisten…
