-
Levoton sielu
Paras aika talvea on juuri alkamassa ja norjalaiset on ihan täpinöissään odottamassa pääsiäiskelejä ja mökkiviikonloppuja tunturissa. Joka paikassa puhutaan suksista ja hiihtämisestä. Itse olen tällä hetkellä niin kurkkua myöten täynnä tätä talvea, että en voi laittaa tänne enää yhtä ainoaa talvikuvaa, vaikka niitä riittäisi. Ainakaan tänään. Olen alkanut vähän miettiä, että miksi ihmeessä asun täällä, vaikka en vain tunnu olevan talvi-ihminen. Onko oikeastaan mitään järkeä istua täällä hankien keskellä yli puolet vuodesta ja haaveilla vähälumisista talvista, pitkistä kesistä ja laventeli- ja unikkopelloista? Jos puutarhanhoito tuo minulle niin paljon enemmän mielihyvää kuin hiihtäminen ja lumileikit, niin voisiko valita toisin? Vieläkö ehtisi ja jaksaisi vaihtaa asuinpaikkaa tai jopa asuinmaata? Olen…
-
Flowerpower
Jos ja kun puhutaan siitä, miksi talvi on hankalaa tai ikävää aikaa, puhutaan usein pimeydestä ja kylmyydestä. Usein myös siitä, kuinka vaikkapa lumentulo saattaa tehdä elämästä hankalaa. Mutta vähemmän puhutaan siitä, minkälaisessa aistityhjiössä me pohjoisen ihmiset talvisin oikein eletään. Ajattele vaikka: kesään kuuluu linnunlaulu, laineiden liplatus, maan ja kukkien tuoksu, sateen äänet ja kaikkialla olevat värit, puhumattakaan kesän voimakkaista mauista. Talvi taas on valkoista ja harmaan eri sävyjä, hiljaisuutta ja tuoksuttomuutta. Tomaatitkin maistuvat valjuilta. Ei ihme, että joulu on tuoksuineen ja väreineen monelle niin tärkeää aikaa. Talvessa on oma hienoutensa, mutta kuinka tällainen kuukausia kestävä aistityhjiössä eläminen oikein vaikuttaa ihmismieleen? Toki me eletään talvisinkin keinotekoisten…
-
Viikkokatsaus saman otavan alta, viikko 5
Viikon ilo: Aurinko on tuolla erinäisten lumimyräköiden taustalla vähän puolisalaa hiipinyt takaisin laaksoomme. Eräänä päivänä taivas aukesi, ja kodin seinille piirtyi varjoja ikkunoiden viherkasveista. Ja sitä jatkui monta tuntia. Voi autuutta! No, myös hämähäkin seitit heilahtelivat kauniisti auringonvalossa ja pakottivat imuroimaan paitsi lattian, niin myös seinät ja katot. Viikon katharsis: oli seurausta viikon ilosta. Kattojen imuroinnista seurasi migreenikohtaus, joka kaatoi sänkyyn puoleksitoista vuorokaudeksi. Aina yhtä karmiva, mutta oudolla tavalla puhdistava kokemus. Jokainen, joka kärsii kunnon migreenistä, tietää sen tunteen, kun herää ja huomaa, että päätä ei enää säre. Voi lopultakin syödä vähän, käydä suihkussa ja mennä takaisin nukkumaan. Ei ole suurempaa nautintoa ja suurempaa kiitollisuudentunnetta. Onneksi näitä ei kuitenkaan ole…
-
Luksusnarinaa?
Luin aamulla Maaret Kallion ajatuksia herättävän kolumnin luksusnarinasta. Siitä, kuinka me narisemme ja valitamme ihan pienistä arkisista vastoinkäymisistä, vaikka tämä meidän tavallinen arki on suurelle osalle maailman ihmisistä vain kaukainen unelma. Luksusnarina on termi, joka jää varmasti elämään. Olen itsekin kirjoittanut turhasta valittamisesta viime syksynä, ja siitä, miten valittaminen on ihmeellisen koukuttavaa. Edellisessä postauksessakin sivusin samaa aihetta. Onko pieni tyytymättömyys sitten ihmisen perusominaisuus vai ollaanko me länsimaiset ihmiset vain niin poispilattuja? Tänään aloin miettiä sitä, että onko meistä ehkä tehty tyytymättömiä valittajia? Koko länsimainen kulutusyhteiskuntahan perustuu siihen, että me ollaan aina vähän tyytymättömiä. Jos emme olisi, ei meillä olisi tarvetta myöskään kuluttaa ja ostaa koko ajan uutta. Mistä…
