-
Talvilomaa ja kilivauvoja
Talviloma vei mennessään ja blogitauko venähti vähän aiottua pidemmäksi. Oli kuitenkin niin harvinaisia ja arvokkaita vieraita, että koko blogi yksinkertaisesti unohtui vähäksi aikaa. Mutta ehkä sen kuuluu niin mennäkin aina joskus. Kaikkea ei tarvitse kirjata ylös tai edes kuvata – puhelinkin nimittäin unohtui monta kertaa kotiin. Vaikkapa juuri silloin kun tavattiin kävelyllämme kaksi hirveä. Tämä laakso teki taas tehtävänsä ja vieraat nukkuivat hyvin ja saivat levätä. Helmikuu lomakuukautena rajoittaa tekemisen määrää – varsinkin kun ei ollut suksia tai lumikenkiä. Mutta rauhalliset kävelyt, hevosten paijailut ja vuohivauvojen pusuttelut tuntuivat olevan tarpeeksi. Ja tietenkin yhdessä syöminen ja oleminen. Itse sitä aina huolehtii, että vierailla olisi tarpeeksi tekemistä, näkemistä ja kokemista,…
-
Viikkokatsaus saman otavan alta, viikko 7
Pohdittavaa: `Kaikki nämä päivät jotka tulivat ja menivät. En tiennyt että ne olivat elämä.` – Stig Johansson – Miten usein sitä sortuukaan ajattelemaan, että elämä on jossain muualla tai joskus muulloin. ”Sitten kun…”, ”jos vain…” Viikon ilo: Kuusi talliin ”ilmestynyttä” kiliä. Tulevia maisemanhoitajia. Puhdasta iloa ja riemua ja ihan parasta terapiaa. Olen yrittänyt ottaa kuvia, mutta liikkuvat niin vikkelästi ja haluavat pussailla, ettei oikein onnistu. Sain kuitenkin tallennettua leikkiä vähän videolle. Käy katsomassa instagarmissa. Viikon linkki ja vinkki: Kevät on täällä ennen kuin huomataankaan, ja nyt on oikea aika alkaa miettiä myös kaikkea sitä, mitä luonto meille tarjoaa ihan ilman puurtamista, eli luonnoyrttejä ja villivihanneksia. Erinomainen paikka tutustua aiheeseen on…
-
Vanhoja ja uusia ystäviä
Norjassa ystävänpäivä on nimenomaan rakastavaisten päivä, joten täällä saa osakseen vähän outoja katseita, jos vaikkapa työkavereilleen alkaa toivottelemaan hyvää ystävänpäivää. Mutta vaikka ystävänpäivää täällä ei samalla tavalla vietetäkään, niin muuten täällä ollaan kyllä yhteisöllisempiä kuin Suomessa. Norjalaista on kivaa tehdä asioita yhdessä, ja mikä ettei – niinhän se yleensä on. Sen jälkeen, kun aloin uhoamaan Skåneen muutosta, yläkerrassa käännettiin lumihanaa vielä vähän suuremmalle ja tänne saatiin puolisen metriä uutta lunta. Monet tekee täällä nyt hyvää tiliä pudottamalla lumia katoilta. Meillä töissäkin alkoi olla huoli autokatoksen ( sehän on se tärkein… ) kestävyydestä, joten sinne vaan koko porukka. Itse jäin alas vedoten kipeään polveen ( ihan oikeasti kipeä, lumivamma sekin ).…
-
Viikkokatsaus saman otavan alta viikko 6
Viikon sana: Hyväksyminen. Kun jupisin täällä talven pituudesta ja lumen määrästä, universumi laittoi vielä uuden vaihteen päälle ja heitti niskaan lähes lumimyrskyn. Minkäs teet, ei auta kuin hegittää syvään ja antaa lumen sataa. Helpotti kummasti, kun päästin irti tarpeestani kontrolloida asiaa, jolle en mitään voi. Viikon unelma: muutto vähän suotuisampaan ilmanalaan, jossa kesät olisivat pidempiä ja talvet leudompia. Lähinnä siis eteläiseen Ruotsiin, Skåneen. Olen ottanut ihan konkreettisesti selvää asioista, olisiko muutto mahdollista ja mitä se tarkoittaisi käytännön tasolla. Mitä oikeastaan haluan? Olen pohtinut sitä, että unelmoinko nyt asioista, jotka minulla jo on? Jos haaveilen maalaiselämästä Ruotsissa, mitä uutta se toisi elämääni tähän nykyiseen verrattuna? Monet asiathan ovat paremmin kuin…
