-
Elämänpolku
Löysin valokuvia, joita olen otanut hevosystävistäni. Silloin kun lauma oli vielä kasassa ja kaikki hyvin. Nyt niiden katsominen tuntuu surulliselta, sydän lähes pakahtuu, mutta toisaalta olen niin äärettömän kiitollinen, että sain mahdollisuuden jakaa elämääni niin tiiviisti noiden viiden kanssa. ”Kuinka voit kulkea suoraan eteenpäin kapealla vuoripolulla, jossa on yhdeksänkymmentäyhdeksän mutkaa?” (vanha zeniläinen koan) Minulle tuo tarkoittaa sitä, että vaikka elämänpolullasi olisi minkälaisia mutkia, tietyt asiat kulkevat mukanasi tai tulevat eteesi yhä uudestaan. Ne oikeasti tärkeät asiat, ja asiat, jotka ovat osa elämänsuunnitelmaasi. Ne palaavat elämääsi jopa silloin, kun yrität jättää ne tietoisesti taaksesi. Ja kun kerran katsot taaksepäin, kaikista mutkista ja harhapoluista huolimatta huomaatkin kulkeneesi suoraan. …
-
Maaginen yö
Perjantai-iltana kuu oli jo lähes täysi. Kello oli yli puolen yön, ja olin jo menossa nukkumaan, kun sain yks kaks kuningasidean. Enempiä miettimättä vedin vaatteet uudestaan päälle ja lähdin kuutamokävelylle. Joelta noussut sumu, pikkupakkanen ja käsittämättömän kirkkaana lostanut kuu teki maisemasta taianomaisen ja epätodellisen. Aivan kun olisi kävellyt maalauksessa. Kävelin hiljaisuudessa aika pitkälle, kunnes tuli tunne, että en olekaan yksin. Pelko alkoi vähän kutitella selkäytimessä ja tunnelma vanhassa pihapiirissä oli turhankin maaginen, joten palasin takaisin kotiin. Ihan rauhallisesti tosin – ei tarvinnut juosta. Mutta olihan siellä ihan käsittämättömän kaunista. Uskomaton hetki, joka melkein meni sivu suun. Jos olisin taas kerran ajatellut, että en viitsi tai jaksa,…
-
Lumiraja
Talvi lähestyy, se valuu hitaasti mutta varmasti alas vuoren rinteitä. Valot syttyvät illalla yhä aikaisemmin, ja sammuvat aamulla yhä myöhemmin. Päivä lyhenee. Ei voikaan enää ajatella, että vielä ehtii. Juuri kun päättää lähteä kävelylle metsään, huomaakin, että ulkona pimenee. Pitäisikin olla tehokas juuri silloin, kun ei jaksaisi olla tehokas, ja saada samat asiat mahtumaan yhä lyhyempään aikaan. Tehdä työpäivä ja lähteä metsään kävelemään. Olla ulkona. Kohta se on aika mahdotonta – ainakin täällä katuvalojen ulottumattomissa, missä pimeä on sysipimeää. Kellojen siirtämisen seurauksena pimeneminen on tapahtunut niin nopeasti, että siihen on vaikea sopeutua. Kropan ja mielen säädöt kertovat vielä, että kun tulee pimeä, on ilta. Pimeällä kuuluu istua sohvalla…
-
Minäkö ärsyttävä valittaja?
Siskoni soitti ja sanoi olevansa väsynyt siihen, että kaikki tuntuvat tällä hetkellä valittavan jostain. Jos eivät muusta, niin siitä, kuinka kaikki vain valittavat. Oikeastaan hän siis valitti sitä, että kaikki valittavat sitä, että kaikki valittavat. Noin niin kuin yksinkertaistettuna. Kun tajuttiin, niin molempia alkoi naurattaa ja valittaminen loppui sillä kertaa siihen. Tähän on todettava, että suomalaiset ovat valittamisen taidossa ainakin norjalaisiin verrattuna erityisen ansioituneita. Näin siis minäkin, pidän itseäni edelleen ihan suomalaisena. Ei me nimittäin rehellisyyden nimessä moneen kansaan verrattuna mitään suoranaisia ilopillereitä olla. Enkä todellakaan usko siihen, että vain negatiivisuus on rehellisyyttä, kun taas positiivisuus pinnallista teeskentelyä. Tätä väitettähän monet suomalaiset mielellään viljelee. Että me…
