-
Suorituspaineita
”Mieti tarkkaan, mitä toivot, koska se saattaa toteutua.” on joku viisas joskus sanonut. Ja kun olen tässä nyt aika monta vuotta urputtanut, että kun ei ole sitä omaa puutarhaa, niin joku tuolla ylhäällä ajatteli, että pistetääs tuolle nyt sitten tollanen puutarha, jos se vaikka lopettais valittamisen. Ja tämä tällainen ”puutarha” on siis suuri tontti tai piha, jossa ei ole mitään. Heinä kasvaa komeasti. Yksi vanha raparperi ja yksi vanha viinimarjapuska, mutta siinä se. On tässä ollut joskus perunamaa ja jotain istutuksia, mutta siitä on kauan. Vuoden 1968 ilmakuvassa tässä on ollut komeat viljelykset, mutta vuoden 1974 ilmakuvassa ne ovat jo suurelta osin hävinneet. Mutta voi toivoa, että se vanha puutarhamaa…
-
Suuntana omavaraisuus
”Suuntana omavaraisuus” on omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien projekti, johon minuakin nyt pyydettiin mukaan. Olin ensin vähän yllättynyt. Iloinen kyllä, mutta hämmentynyt. Jotenkin olen mieltänyt, että omavaraisuus on jotain suurempaa eläimineen ja peltoineen, ja tämä oma maalla eläminen on vähän sellaista puuhastelua, josta omavaraisuus on vielä valitettavan kaukana. Mutta jos ja kun sarjan nimi on ”suuntana omavaraisuus”, niin kyllähän minä blogeineni siihen raamiin aika hyvin mahdun. Se on nimittäin unelma, jota en ole ääneen uskaltanut edes oikein lausua. Olla mahdollisimman omavarainen, vaikka ihan täydelliseen omavaraisuuteen en ole pyrkimässäkään. Mullahan on aika hyvät puitteet, kun sähkö tulee ”omasta” vesivoimalasta, vesi ohi virtaavasta purosta ja puut lähimetsästä. Näistä lähtökohdista on aika hyvä lähteä kehittämään…
-
Ikävistä ikävin
Ystävä Suomesta laittoi tässä eräänä iltana WhatsAppiin lähes mustan kuvan ja kysyi, onko meillä täällä yhtä pimeää. Vähän nauratti, koska olin just töistä tullessani ostanut kaupasta otsalampun, tullut kotiin ja nukahtanut sohvalle yli kahden tunnin ”päiväunille”. Joten pimeää on ja uni maistuu. Erityisen pimeää on myös siksi, että maassa ei ole vielä lunta. Vaikka toisaalta kaipaan lumen tuomaa valoa, olen myös kiitollinen jokaisesta lumettomasta päivästä, joka vie minua taas lähemmäksi ensi kevättä ja kesää. Ja tämä pääasiassa siksi, että lumi muuttaa työmatkat stressaaviksi. Ja toki vähän pelottaa myös se, kuinka selviäisin oikein lumisesta talvesta tuolla talossani – ja erityisesti niistä aikaisista aamuista. Viime viikonloppuna saatiin kuitenkin reilusti vettä ( onneksi…
-
Puutarhaunelmat ja kaalimaan kakarat
Uskollisimmat lukijat muistavat minun kirjoittaneen täällä näistä puutarhaunelmista jo monena vuonna. Unelmat ovat jääneet yleensä vain unelmiksi – yhtenä kesänä sain aikaiseksi komean kasvimaan, mutta muuten kaiken puurtamisen tuloksena on ollut eri mittaluokan epäonnistumisia. No, en ota näitä niin vakavasti, mutta kun sain keväällä tietää, että pääsen muuttamaan tähän taloon, ajattelin, että no nyt! Niin vähän tiesin, mitä kesä tuo tullessaan… Tässä vaiheessa minulla oli vielä unelma ja suuret suunnitelmat. Jos ei vielä puutarhan, niin ainakin kasvimaan suhteen. Muuttopäivämäärä siirtyi jatkuvasti, mutta ajattelin, että se ei estä minua perustamasta kasvimaata. Vaikka vesi ei ollut vielä kytketty, saisin kyllä vettä ohi virtaavasta purosta. Sitten tuli vuosisadan hellekesä. Ohi virtaava puro osoittautui…
