-
Flowerpower
Jos ja kun puhutaan siitä, miksi talvi on hankalaa tai ikävää aikaa, puhutaan usein pimeydestä ja kylmyydestä. Usein myös siitä, kuinka vaikkapa lumentulo saattaa tehdä elämästä hankalaa. Mutta vähemmän puhutaan siitä, minkälaisessa aistityhjiössä me pohjoisen ihmiset talvisin oikein eletään. Ajattele vaikka: kesään kuuluu linnunlaulu, laineiden liplatus, maan ja kukkien tuoksu, sateen äänet ja kaikkialla olevat värit, puhumattakaan kesän voimakkaista mauista. Talvi taas on valkoista ja harmaan eri sävyjä, hiljaisuutta ja tuoksuttomuutta. Tomaatitkin maistuvat valjuilta. Ei ihme, että joulu on tuoksuineen ja väreineen monelle niin tärkeää aikaa. Talvessa on oma hienoutensa, mutta kuinka tällainen kuukausia kestävä aistityhjiössä eläminen oikein vaikuttaa ihmismieleen? Toki me eletään talvisinkin keinotekoisten…
-
ja taas mennään…
En ole menossa mihinkään konkreettisesti, mutta mieli menee jo kesään ja kuinkas muuten: viljelyksiin. Viime kesän kasvimaakatastrofin jälkeen olin jo päättänyt, että ei tänä vuonna, mutta kun on se puutarhahulluus… Viime vuonna ( ja jo aikaisemminkin ) olen kipuillut sen kanssa, että minulla ei näin vuokra-asujana ole omaa puutarhaa, jota voisin vuosi vuodelta rakentaa. Mutta se on taas kerran vain mieleni luoma kuvitteellinen este ja veruke. Olen nimittäin erittäin pätevä kehittelemään näitä syitä olla tekemättä jotain. Ja jos jotain saankin aikaiseksi, sisälläni on usein pieni tyytymättömyys, koska asiat voisivat olla vielä paremmin tai jotenkin eri tavalla. Kuvissa on viljelyksiäni muutaman vuoden takaa. Silloinkin olin koko ajan vähän…
-
Kasvimaakatastrofi
Olen tässä odotellut tuulista poutapäivää, että voi nostaa sipulit maasta. Niiden olisi hyvä kuivahtaa tuulessa ulkona. Luovutin ja kävin hakemassa ne tuohon ruokapöydälle paperin päälle kuivumaan – ehdin juuri ennen sadetta. Tämä olisi katovuosi, jos elämä olisi omista viljelyksistä kiinni. Nyt tämä on vain kasvimaakatastrofi. Laitoin tänään kasvimaan alustavasti talviteloille, ja olisi itkettänyt jos ei olisi naurattanut. Kyllä sitä taas miettii, että mitä ihmeen järkeä tässä on? Ainakaan näissä viljelyksissä tuolla pellon laidassa. Kuten kuvista näkee, olen luovuttanut jo aikoja sitten ja kitkeminen on jäänyt. Ei huvittanut kitkeä penkkejä, jossa mikään ei kasvanut. Lähestulkoon kaikki epäonnistui, mikä enemmän mikä vähemmän. Aika moni juttu totaalisesti. Yleensä takuuvarma mangoldi ei…
-
Puutarhahulluus
Olen viettänyt viime päivinä jokusen tunnin tunnin tuolla kasvimaalla lapion ja kuokan kanssa, heitellyt kiviä ja nyhtänyt rikkaruohoja. Samalla on ollut hyvää aikaa miettiä, mikä ihme saa ihmisen vapaaehtoisesti ryhtymään moiseen urakkaan? Ja toisaalta miettimään sitä, miksi ihmeessä kaikki eivät ymmärrä puutarhassa tai kasvimaalla raatamisen ihanuutta? Sillä niin onnellinen olen kyykkiessäni tuolla kädet ja naama mullassa ja meditoidessani rikkaruohojen parissa. Kyllähän puutarhahulluus oikeasti on jonkinlaista hulluutta. Se iskee joka vuosi siinä talvipäivän seisauksen jälkeen, kun mieli alkaa taas siirtyä seuraavan kevääseen ja kesään. Ja kun ensimmäinen siemenluettelo tulee postista vuodenvaihteen tienoilla, on edellisen kesän puurtaminen, rupiset porkkanat ja epäonnistuneet vihannekset jo autuaasti unohtuneet. Jos miettii työn ja…
