-
Pieniä suuria ihmeitä
Ihme nr. 1 Rakastan kirjoja ja minulla on niitä aika paljon, mutta ihan liian pieni kirjahylly. Suurin osa kirjoista on sekaisissa pinoissa yhdessä komerossa. Sieltä yritän niitä sitten tarvittaessa kaivella. Tosi hankalaa ja ärsyttävää. Tässä eräänä päivänä ajattelin, että nyt tuohon kirjaongelmaan on saatava joku ratkaisu. Katselin pannuhuoneen laudanpätkiä sillä silmällä, että saisikohan niistä rakennettua kirjahyllyn ja osaisinkohan yleensäkään rakentaa sen itse. Menisikö liian vaikeaksi. Mietin, että jos käyn ostamassa jonkun halvan systeemin, niin saanko sen mahtumaan autooni. Pohdin asiaa oikein tosissani. Seuraavana päivänä porukka tuli siivoamaan tuota seinän takana olevaa pientä asuntoa, johon erinäiset vuokralaiset ovat jättäneet kaikkea sekalaista. Traktorin kauhaan kasattiin vanhaa roinaa, ja ennen kuin ehdin…
-
Hyvää Joulua
Hyvää ja levollista Joulun aikaa <3 Hanne
-
Elonmerkkejä
Olin jo jonkin aikaa huomannut liikettä tuolla hiljaisella pihalla. Nykyisten vuokraisäntieni omistamalla hyljätyllä pientilalla. Ensin hävisivät auton romut. Sitten kaadettiin puskia. Ajattelin, että talo on saanut nyt sitten lopullisen purkutuomion. Mutta sitten sinne ilmestyikin pihaan hevoskuljetusvaunu ja aitaus! Taloon oli selvästi muuttamassa joku. Joku jolla on hevosia. Minun talooni! Siihen josta olin salaa aina haaveillut. Kerran jopa maininnutkin isäntäperheelle, mutta ei siihen kuulemma voinut muuttaa, Se oli niin huonossa kuonossa, eikä siinä ollut sähköä eikä vettä. Ensin ärsytti. Seisoin siellä pihassa kädet puskassa ja poljin jalkaani. Noin kuvaannollisesti ainakin. Sitten selvisi, että talooni muuttaakin entinen naapurini. Mies, joka käy kengittämässä nämä meidänkin hevoset. Mies, jonka valtavia työhevosia…
-
Maaginen yö
Perjantai-iltana kuu oli jo lähes täysi. Kello oli yli puolen yön, ja olin jo menossa nukkumaan, kun sain yks kaks kuningasidean. Enempiä miettimättä vedin vaatteet uudestaan päälle ja lähdin kuutamokävelylle. Joelta noussut sumu, pikkupakkanen ja käsittämättömän kirkkaana lostanut kuu teki maisemasta taianomaisen ja epätodellisen. Aivan kun olisi kävellyt maalauksessa. Kävelin hiljaisuudessa aika pitkälle, kunnes tuli tunne, että en olekaan yksin. Pelko alkoi vähän kutitella selkäytimessä ja tunnelma vanhassa pihapiirissä oli turhankin maaginen, joten palasin takaisin kotiin. Ihan rauhallisesti tosin – ei tarvinnut juosta. Mutta olihan siellä ihan käsittämättömän kaunista. Uskomaton hetki, joka melkein meni sivu suun. Jos olisin taas kerran ajatellut, että en viitsi tai jaksa,…
