-
Matka jatkuu
Jotkin asiat ovat sellaisia, että ne haluaa pitää jonkin aikaa vain itsellään. Niissä on jotain niin tärkeältä ja merkittävältä tuntuvaa, että ajatusta haluaa helliä lähinnä vain omassa päässään. Tämän päätöksen, niin kuin elämäni kaikki suuremmat päätökset, tein ihan itse, neuvoja paljon kyselemättä tai ainakaan kuuntelematta. Mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin rynnännyt tähän suin päin, vaan mietin asian varmasti etu- ja takaperin. Pelko huusi korvaan ”EI”, järki: ”No ei”, mutta sydän kuiskasi koko ajan ”Kyllä!”. Ja sen verran olen tässä elämäni varrella oppinut, että sitä kuiskausta kannattaa yleensä kuunnella. Sydämen äänessä on sellainen piirre, että se ei useinkaan huuda, vaan kuiskaa. Pelko on se, joka huutaa, ja sydämen…
-
Yksi on poissa
Eilen oli kovin surullinen päivä. Sunnuntaina yksi näistä pihamme hevosista, Vilja, tuli tiensä päähän. Viljan piti olla se nuorin ja tervein, mutta toisin kävi. Se oli vaivainen jo tullessaan, eikä ymmärrykseni riitä ihmisille, jotka myyvät sairaan hevosen kylmästi eteenpäin. Sitä on hoidettu ja seurailtu jo jonkin aikaa, mutta nyt tehtiin sitten se ainoa oikea ratkaisu. Se sai kuolla kotonaan ja nopeasti. Mutta Blesenillä on ikävä. Sen lauma on hajonnut ja suurin rakkaus on poissa. Se hirnui koko eilisen päivän ikäväänsä, taivas oli harmaa ja satoi vettä. Kilit kurkkivat pelokkaana tallin ovella. Kai nekin ymmärsivät, että joku ei ollut nyt kohdallaan. Harmaa ja masentava pilvi roikkui koko paikan yllä. Blesen on…
-
Elämän virtaa
Vaikka blogissa on ollut hiljaista, niin elämässä ei niinkään. Huolimatta siitä, että talvi ei päivien pitenemisestä huolimatta meinaa hellittää otettaan, niin elämä tuntuu aika hyvältä. Tosin vuokraisäntäni naureskeli kahvipöydän ääressä, että pihalta kuuluu joka aamu ”pärkkele”, kun Hanne taas kerran kaivaa autoaan lumesta. Voimasanat sinkoilee kyllä aika monessakin pihassa, koska norjalaisiltakin meinaa huumorintaju loppua. Täällä ei ole ole ollut viiteenkymmeneen vuoteen näin paljon lunta. Kirjoitinkin viimeksi, että kun kropan jumit aukeaa, niin energia lähtee virtaamaan ihan eri tavalla. Viime aikoina on tuntunut siltä, että se ”virtaaminen” ei pysähdy pelkästään kehoon, vaan asioita alkaa tapahtua koko elämässä. Yhtäkkiä ihmiset haluavat ostaa maalauksiani, töissä tapahtuu erinäisiä juttuja ja sitten vielä…
-
Levoton sielu
Paras aika talvea on juuri alkamassa ja norjalaiset on ihan täpinöissään odottamassa pääsiäiskelejä ja mökkiviikonloppuja tunturissa. Joka paikassa puhutaan suksista ja hiihtämisestä. Itse olen tällä hetkellä niin kurkkua myöten täynnä tätä talvea, että en voi laittaa tänne enää yhtä ainoaa talvikuvaa, vaikka niitä riittäisi. Ainakaan tänään. Olen alkanut vähän miettiä, että miksi ihmeessä asun täällä, vaikka en vain tunnu olevan talvi-ihminen. Onko oikeastaan mitään järkeä istua täällä hankien keskellä yli puolet vuodesta ja haaveilla vähälumisista talvista, pitkistä kesistä ja laventeli- ja unikkopelloista? Jos puutarhanhoito tuo minulle niin paljon enemmän mielihyvää kuin hiihtäminen ja lumileikit, niin voisiko valita toisin? Vieläkö ehtisi ja jaksaisi vaihtaa asuinpaikkaa tai jopa asuinmaata? Olen…
