-
Levoton sielu
Paras aika talvea on juuri alkamassa ja norjalaiset on ihan täpinöissään odottamassa pääsiäiskelejä ja mökkiviikonloppuja tunturissa. Joka paikassa puhutaan suksista ja hiihtämisestä. Itse olen tällä hetkellä niin kurkkua myöten täynnä tätä talvea, että en voi laittaa tänne enää yhtä ainoaa talvikuvaa, vaikka niitä riittäisi. Ainakaan tänään. Olen alkanut vähän miettiä, että miksi ihmeessä asun täällä, vaikka en vain tunnu olevan talvi-ihminen. Onko oikeastaan mitään järkeä istua täällä hankien keskellä yli puolet vuodesta ja haaveilla vähälumisista talvista, pitkistä kesistä ja laventeli- ja unikkopelloista? Jos puutarhanhoito tuo minulle niin paljon enemmän mielihyvää kuin hiihtäminen ja lumileikit, niin voisiko valita toisin? Vieläkö ehtisi ja jaksaisi vaihtaa asuinpaikkaa tai jopa asuinmaata? Olen…
-
Myrskyn silmässä
Eletään taas pienen pettymyksen tammikuuta. Talvipäivän seisaus ja joulu on ohi, vuoden vaihteen euforia haihtunut ja kevät ei tullutkaan. Tuli valkoinen, hiljainen ja kuolleelta tuntuva tammikuu. Sitä aina hairahtaa ajatukseen keväästä vähän liian aikaisin, vaikka fakta on, että nyt eletään sitä todellista sydäntalvea. Yritän vihjailla universumille, että riittäis jo. Riittäis kylmä ja riittäis lumi, mutta tässä asiassa toiveitani ei ole kuultu. Tosin tänään istun täällä myrskyn silmässä ja ulkona on valkoista mutta ei hiljaista. Tällä kertaa myrsky ei hypännyt tästä yli vaan tuuli puskee laaksoa pitkin ja vinkuu nurkissa. Huomiseksi on luvattu 3o senttiä uutta lunta. Monet tiet on poikki, rekkoja nostetaan ojista ja olen kiitollinen, että tänään ei tarvinnutkaan…
-
Kaikkea pitää kokeilla ainakin kerran. Tätä ehkä toisenkin.
Aika usein kuulee sanottavan, että joka päivä, tai ainakin joka viikko, pitäisi tehdä jotain, mitä ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt. Erittäin hyvä neuvo omastakin mielestäni noin periaatteessa, mutta kuinka moni sitä toteuttaa? En ainakaan minä kovin usein. Tuttu kun on turvallista ja uusissa asioissa piilee aina se epäonnistumisen vaara. Sitten saattaa käydä niin kuin minulle näiden lumikenkien kanssa. Siitä on ainakin 15 vuotta kun suunniteltiin lumikenkäsafaria Nuuksiossa. Silloin suli lumet, ennen kuin saatiin suunnitelma toteutusasteelle, ja niin kävi kaikkina talvina senkin jälkeen. Tämä onkin ollut jo pitkään sillä ”to do”-listalla. Tai oikeammin tämä on ollut sillä ”pitäisi”-listalla, eikä ole ehkä juuri sen takia toteutunut. Ja…
-
Lumiraja
Talvi lähestyy, se valuu hitaasti mutta varmasti alas vuoren rinteitä. Valot syttyvät illalla yhä aikaisemmin, ja sammuvat aamulla yhä myöhemmin. Päivä lyhenee. Ei voikaan enää ajatella, että vielä ehtii. Juuri kun päättää lähteä kävelylle metsään, huomaakin, että ulkona pimenee. Pitäisikin olla tehokas juuri silloin, kun ei jaksaisi olla tehokas, ja saada samat asiat mahtumaan yhä lyhyempään aikaan. Tehdä työpäivä ja lähteä metsään kävelemään. Olla ulkona. Kohta se on aika mahdotonta – ainakin täällä katuvalojen ulottumattomissa, missä pimeä on sysipimeää. Kellojen siirtämisen seurauksena pimeneminen on tapahtunut niin nopeasti, että siihen on vaikea sopeutua. Kropan ja mielen säädöt kertovat vielä, että kun tulee pimeä, on ilta. Pimeällä kuuluu istua sohvalla…
