• Elämää maalla,  Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Joskus vaan väsyttää

    Joskus väsyttää, ja on ihmeellistä, miten se muuttaa kaiken. Kaikki, mikä oli eilen ihanaa, kaunista ja inspiroivaa, näyttää yhtäkkiä harmaalta, ikävältä ja surulliselta, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Kun ( jostain tuntemattomasta syystä ) erittäin huonosti nukutun yön jälkeen tekee stressaavan työpäivän, ja tulee kotiin, jonka reilu kymmenen asteen pakkanen ja jäätävä tuuli on ikävästi jäähdyttänyt, asettuu vanhan talon romantiikkakin uuteen perspektiiviin. Tänään oli ulkona nimittäin niin jäätävää, että jopa Ivar pyörähti jo portailta takaisin sisään – ja se ei tapahdu ihan helposti. Kun iltapäivällä seisoin kylmässä keittiössä, olisi tehnyt mieli polkea jalkaa ja heittäytyä lattialle itkemään, mutta ei auttanut. Piti alkaa viritellä tulta erinäisiin uuneihin. Poikkeuksellisesti jopa yläkerran makuuhuoneeseen, jossa…

  • Elämää maalla,  Uncategorized

    Sopeutumisvaikeuksia ja hysteriaa

    ”Nautitaan pimeydestä” totesin tässä joku aika sitten. Nautitaan kyllä, mutta kun jotain muutakin pitäisi saada tehtyä. Olen ollut viime aikoina paljon töissä (niinpä kuvatkin ovat työpaikalta). Tulen kotiin puoli neljän aikoihin, päästän kissat ulos, kun on vielä hetken valoisaa. Laitan ruokaa, huudan kissat sisään pimenevästä illasta. Syön, istun hetken netissä ja sitten alankin jo vilkuilla kelloa, että olisiko jo nukkumaanmenoaika. Siis puoli kuudelta!  Joskus aikaisemminkin. En ole mitenkään erityisen väsynyt, mutta mieli, tai ehkä pikemminkin aivot, ei millään taivu ajatukseen, että kun ulkona on pilkkopimeää, niin sisällä voisi vielä tehdä jotain järkevää. En saa iltapäivisin tai iltaisin mitään aikaiseksi. Tämä sama ilmiö oli myös viime syksynä. En meinaa millään sopeutua…

  • Elämää maalla,  Uncategorized

    Ikävistä ikävin

    Ystävä Suomesta laittoi tässä eräänä iltana WhatsAppiin lähes mustan kuvan ja kysyi, onko meillä täällä yhtä pimeää. Vähän nauratti, koska olin just töistä tullessani ostanut kaupasta otsalampun, tullut kotiin ja nukahtanut sohvalle yli kahden tunnin ”päiväunille”. Joten pimeää on ja uni maistuu. Erityisen pimeää on myös siksi, että maassa ei ole vielä lunta. Vaikka toisaalta kaipaan lumen tuomaa valoa, olen myös kiitollinen jokaisesta lumettomasta päivästä, joka vie minua taas lähemmäksi ensi kevättä ja kesää. Ja tämä pääasiassa siksi, että lumi muuttaa työmatkat stressaaviksi. Ja toki vähän pelottaa myös se, kuinka selviäisin oikein lumisesta talvesta tuolla talossani – ja erityisesti niistä aikaisista aamuista. Viime viikonloppuna saatiin kuitenkin reilusti vettä ( onneksi…

  • Mieli ja hyvinvointi,  Uncategorized

    Elämän paradokseja

    Elämässä on nykyään tosi usein hetkiä, jolloin seison ikkunassa katselemassa lintuja, nojailen portailla odottamassa kissoja sisälle, tai istun sohvalla takkatulen ääressä vain hengittämässä ja ihmettelen tätä uutta kotiani. Siitä huolimatta saan enemmän aikaiseksi kuin pitkään aikaan. Ja tunnen itseni onnellisemmaksi ja tyytyväisemmäksi kuin aikoihin. Se on aika mielenkiintoinen yhtälö oikeastaan. Tai paradoksi, koska eihän sen niin pitäisi mennä, että laiskottelemalla työt hoituu. En oikein osaa selittää, miksi näin oikein on. Varmaan kyse on pohjimmiltaan siitä, että elämä tarjoaa nykyään niin paljon mahdollisuuksia minimeditaatioihin ihan arjessa, että mieli rauhoittuu. Puiden pilkkominen ja uunin sytyttäminen pakottaa pysähtymään, koska aika moni varmaan tietää, mitä tapahtuu, jos pilkkoo polttopuita kiireellä ja hampaat irvessä tai…