-
Kärsimätön puutarhuri
Jossain on joskus tutkittu, että sosiaalisen median käyttö ei lisää onnellisuutta, vaan pikemminkin päinvastoin. Ei se nyt ihan niin suoraviivaista taida olla, mutta pakko tunnustaa, että viime päivinä instagramin ja facebookin selailu on herättänyt minussa hienoista kateutta. Täällähän on ollut tosi keväistä. Aurinko paistaa, lämpötilat ovat olleet vähän plussan puolella ja linnut visertelee keväisesti. Aika täydellinen kevätsää siis, niin kuin taitaa olla koko pohjolassa ( ihan pohjoista lukuunottamatta). Mutta kun plussakelit sai täällä lumet vyörymään katoilta ja synnyttivät seinustalle reilusti yli metriset kinokset entisten lisäksi, niin aika monessa paikassa näyttää jo krookukset kurkistelevan seinustoilla. Omat krookukset nukkuvat vielä syvällä hankien alla, ja taas huomaan miettiväni, että olisiko sittenkin…
-
Turhia huolia
Mites sitten kun on paljon lunta ja kylmää? Sanoi monet, ennen kuin muutin tähän taloon. Siihen en osannut vastata mitään, koska itseäkin vähän epäilytti. Mites sitten? No nyt on koettu kylmät ja luntakin alkaa olla lähes yhtä paljon kuin viime talvena. Kevät etenee, ja nyt talvi käy enää viivytystaistelua yhä korkeammalle nousevan auringon kanssa, joten voi varmaan todeta, että hengissä selvisin. Ainakin pimeydestä, kylmästä ja lumesta. Kun olin nyt Suomessa viisi päivää, sisällä oli palatessani kymmenen astetta lämmintä. Uutta lunta oli tullut yli puoli metriä, ja aika kauan piti lapioida, että sai aikaiseksi väylän puuliiteriin. Onneksi olin varannut puita sisälle, että pääsin heti lämmittämään taloa. Ennakoiminen onkin yksi…
-
Suuri suunnitelma
Olen miettinyt monta kertaa, kerronko tämän tarinan täällä. Jotkin asiat kun ovat liian henkilökohtaisia kerrottavaksi, ja ne saattavat menettää maagisuuttaan ja ihmeellisyyttään, kun ne kerrotaan ja puhutaan ääneen. Ihmeet saattavat muuttua banaaleiksi höpö höpö-jutuiksi. Otan kuitenkin riskin. Uskokaa tai älkää, mutta näin se meni. Olen tiennyt tämän talon, jossa aion ihan kohta viettää ensimmäisen jouluni, jo pitkään ja ajanut tästä lukuisia kertoja ohi. Todennut monta kertaa, miten ihana paikka tämä on. Olen jopa käynyt täällä sisällä ostamassa vuosikortin puomin takaa alkavalle yksityistielle. Tiesin, että edellinen asukas on muuttanut tästä pois, mutta luulin että tässä on uudet asukkaat. En ollut ajatellut tätä paikkaa koskaan sen kummemmin, saati haaveillut tästä. Sain jo…
-
Joskus vaan väsyttää
Joskus väsyttää, ja on ihmeellistä, miten se muuttaa kaiken. Kaikki, mikä oli eilen ihanaa, kaunista ja inspiroivaa, näyttää yhtäkkiä harmaalta, ikävältä ja surulliselta, eikä voisi vähempää kiinnostaa. Kun ( jostain tuntemattomasta syystä ) erittäin huonosti nukutun yön jälkeen tekee stressaavan työpäivän, ja tulee kotiin, jonka reilu kymmenen asteen pakkanen ja jäätävä tuuli on ikävästi jäähdyttänyt, asettuu vanhan talon romantiikkakin uuteen perspektiiviin. Tänään oli ulkona nimittäin niin jäätävää, että jopa Ivar pyörähti jo portailta takaisin sisään – ja se ei tapahdu ihan helposti. Kun iltapäivällä seisoin kylmässä keittiössä, olisi tehnyt mieli polkea jalkaa ja heittäytyä lattialle itkemään, mutta ei auttanut. Piti alkaa viritellä tulta erinäisiin uuneihin. Poikkeuksellisesti jopa yläkerran makuuhuoneeseen, jossa…
