-
Kissajuttuja
Tänne tuli tosiaankin sitten lunta vähän reilummin ja elämä meni monelta totaalisesti sekaisin muutamaksi päiväksi. Olin kiitollinen vapaapäivistä ja siitä, että ei tarvinnut lähteä yrittämään töihin tuolla tavallisella autolla, koska yrittämiseksi se olisi varmaan myös jäänyt. Nyt olisi tarvittu aika järeää nelivetoa. Välillä piti käydä lapioimassa lunta, mutta muuten sai olla täällä lämpimässä ja nauttia elämästä kissojen seurassa. Niin kuin kuvasta näkyy, nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että nämä kaksi, Ivar ja Lille Venn, mahtuvat samalle sohvalle. Vähän pitää olla vielä hajurakoa, mutta hetkittäin melkein kosketusetäisyydellä. Niiden yhteiselämä sujuu muutenkin hienosti, ja siitä kiitos kuuluu kyllä Lille Venille. Se on niin kiltti ja sopuisa, mutta kuitenkin psyykkisesti niin…
-
Myrskyn silmässä
Eletään taas pienen pettymyksen tammikuuta. Talvipäivän seisaus ja joulu on ohi, vuoden vaihteen euforia haihtunut ja kevät ei tullutkaan. Tuli valkoinen, hiljainen ja kuolleelta tuntuva tammikuu. Sitä aina hairahtaa ajatukseen keväästä vähän liian aikaisin, vaikka fakta on, että nyt eletään sitä todellista sydäntalvea. Yritän vihjailla universumille, että riittäis jo. Riittäis kylmä ja riittäis lumi, mutta tässä asiassa toiveitani ei ole kuultu. Tosin tänään istun täällä myrskyn silmässä ja ulkona on valkoista mutta ei hiljaista. Tällä kertaa myrsky ei hypännyt tästä yli vaan tuuli puskee laaksoa pitkin ja vinkuu nurkissa. Huomiseksi on luvattu 3o senttiä uutta lunta. Monet tiet on poikki, rekkoja nostetaan ojista ja olen kiitollinen, että tänään ei tarvinnutkaan…
-
Viikkokatsaus 2 saman otavan alta
Päätin aloittaa tällaisen postaussarjan aina sunnuntaisin, johon kirjaan menneen viikon parhaat (ja myös ikävimmät) jutut. Mikä milloinkin on ajankohtaista ja tuntuu tärkeältä jakaa. Tässä ensimmäiset viikolta numero 2, olkaapa hyvät. Viikon kuva: Kunnon talvi on taannut hienot aamu- ja iltaruskot. Viikon oivallus: Torstai-iltana oveen koputettiin: ”Oletko nähnyt meidän hevosia?”. Kun talutin tuolla pimeässä karannutta hevosta takaisin kotiin, unohtui väsymys, nälkä ja kesken jäänyt ruoanlaitto. Minä ja hevonen samassa tahdissa. Muistin taas, mikä onkaan se, joka saa silmäni loistamaan. Viikon inspiraatio: Niin kuin monta kertaa aikaisemminkin, ruotsalainen blogi ”Mokkasin”. Tämä ei ehkä aukene kaikille, mutta jokainen, joka pitää käsillä tekemisestä, varmaan ymmärtää, miksi juuri nämä kuvat saa…
-
Pieniä suuria ihmeitä
Ihme nr. 1 Rakastan kirjoja ja minulla on niitä aika paljon, mutta ihan liian pieni kirjahylly. Suurin osa kirjoista on sekaisissa pinoissa yhdessä komerossa. Sieltä yritän niitä sitten tarvittaessa kaivella. Tosi hankalaa ja ärsyttävää. Tässä eräänä päivänä ajattelin, että nyt tuohon kirjaongelmaan on saatava joku ratkaisu. Katselin pannuhuoneen laudanpätkiä sillä silmällä, että saisikohan niistä rakennettua kirjahyllyn ja osaisinkohan yleensäkään rakentaa sen itse. Menisikö liian vaikeaksi. Mietin, että jos käyn ostamassa jonkun halvan systeemin, niin saanko sen mahtumaan autooni. Pohdin asiaa oikein tosissani. Seuraavana päivänä porukka tuli siivoamaan tuota seinän takana olevaa pientä asuntoa, johon erinäiset vuokralaiset ovat jättäneet kaikkea sekalaista. Traktorin kauhaan kasattiin vanhaa roinaa, ja ennen kuin ehdin…
