-
Myrskyn silmässä
Eletään taas pienen pettymyksen tammikuuta. Talvipäivän seisaus ja joulu on ohi, vuoden vaihteen euforia haihtunut ja kevät ei tullutkaan. Tuli valkoinen, hiljainen ja kuolleelta tuntuva tammikuu. Sitä aina hairahtaa ajatukseen keväästä vähän liian aikaisin, vaikka fakta on, että nyt eletään sitä todellista sydäntalvea. Yritän vihjailla universumille, että riittäis jo. Riittäis kylmä ja riittäis lumi, mutta tässä asiassa toiveitani ei ole kuultu. Tosin tänään istun täällä myrskyn silmässä ja ulkona on valkoista mutta ei hiljaista. Tällä kertaa myrsky ei hypännyt tästä yli vaan tuuli puskee laaksoa pitkin ja vinkuu nurkissa. Huomiseksi on luvattu 3o senttiä uutta lunta. Monet tiet on poikki, rekkoja nostetaan ojista ja olen kiitollinen, että tänään ei tarvinnutkaan…
-
Pieniä suuria ihmeitä
Ihme nr. 1 Rakastan kirjoja ja minulla on niitä aika paljon, mutta ihan liian pieni kirjahylly. Suurin osa kirjoista on sekaisissa pinoissa yhdessä komerossa. Sieltä yritän niitä sitten tarvittaessa kaivella. Tosi hankalaa ja ärsyttävää. Tässä eräänä päivänä ajattelin, että nyt tuohon kirjaongelmaan on saatava joku ratkaisu. Katselin pannuhuoneen laudanpätkiä sillä silmällä, että saisikohan niistä rakennettua kirjahyllyn ja osaisinkohan yleensäkään rakentaa sen itse. Menisikö liian vaikeaksi. Mietin, että jos käyn ostamassa jonkun halvan systeemin, niin saanko sen mahtumaan autooni. Pohdin asiaa oikein tosissani. Seuraavana päivänä porukka tuli siivoamaan tuota seinän takana olevaa pientä asuntoa, johon erinäiset vuokralaiset ovat jättäneet kaikkea sekalaista. Traktorin kauhaan kasattiin vanhaa roinaa, ja ennen kuin ehdin…
-
Uuden edessä
Olen kuullut ja lukenut tosi monelta suunnalta, että tämä mennyt vuosi on ollut kammottavan raskas ja vaikea. Ja kyllä se on sitä monelle ollut ihan oikeasti – kyse ei ole vain tunteesta. Ajattelin ensin, että itselleni mennyt vuosi on ollut lähinnä mitäänsanomaton, mutta kyllä se on haastanut omaakin kestävyyttä. Aika kivuttomasti mennyt loppusyksy on vain haihduttanut kesän ahdistukset mielestä. Raskaimpana juttuna omalla kohdallani oli varmaankin vanhan Ines-kissan sairastaminen ja kuolema. Sen rintaa painavan huolen rinnalla, auton jatkuvat hajoamiset ja lomamatkojen peruuntumiset tuntuvat näin jälkeenpäin kuitenkin aika pieniltä vastoinkäymisiltä. Mutta jotenkin kovin tahmea, välillä ahdistavuuteen asti, tämä mennyt vuosi on omallakin kohdallani ollut. En tiedä mistä tällainen niin…
-
Istu alas, laske hartiat ja hengitä syvään
Valmistelen täällä lähtöä talvisesta Norjasta sateiseen ja tuuliseen Helsinkiin joulunviettoon. Mutta silti on mukavaa lähteä. Joulu läheisten kanssa on kuitenkin aina joulu läheisten kanssa, satoi tai paistoi. Olemme päättäneet, että lahjoja ei tänä vuonna osteta – ainakaan montaa. Mullahan on niitä syyskuisen villasukkatehtaani tuotoksia, joille pitää löytää sopivat jalat, mutta ehkä niitä ei lasketa. Tiedän myös, että siskoni on ostanut minulle kirjan, eikä se millään malttaisi olla kertomatta mikä kirja se on – vihjeitä tippuu joka puhelussa. Naurattaa, että vaikka me oltaisiin kuinka vanhoja, niin silti me ollaan tosi samanlaisia kuin joskus silloin lapsena. Mutta nautitaan joulusta ja muistetaan, että tärkeintä on yhdessäolo. Ei…
